Aikanaan kirjastosta lukemani Mätämunan muistelmat löytyi pokkarina, joten.
Jokainen lie törmännyt ihmistyyppiin, jonka leipälaji on viisastelu ja näsistely. Lukiolaisilla se kuuluu asiaan mutta iän myötä yleensä laimenee paitsi teekkareilla ja savolaisilla.
Kirjassa pidemmälle päästessä ärtymys nytkin lieveni. Tahdittomuus ja töksäyttely on helpompi hyväksyä kun se tehdään tyylikkäästi taitavasti. Ja kyllähän Heikinheimoa lukiessa tuli sama epäilys kuin [sen uudelleenkouluttamattoman] Kokkarisen kohdalla: onkohan tämä edes yhtään tosissaan vai verrytteleekö vain, tuskastuneena loputtomaan typeryyteen ympärillään.
Jaguarinmyyntikohtaa en silti sulattanut.
Mutta Dzerzhinski-juttu oli kyllä hervoton.
Muuan venäläinen viulisti - en nyt muista nimeä, mutta mahdollisesti Vladimir Spivakov - oli taas kerran voittanut Paganini-kilpailun Italiassa. Päättäjäiskonsertissa hän sai soittaa Paganinin omalla viululla ja se oli hänelle niin suuri hetki että hän puhkesi kyynelehtimään.
Salissa istui kaksi hänen tulkkiaan, toisin sanoen KGB:n miestä. Toinen heistä tönäisee naapuriaan ja sanoo: "Katso nyt tuota! Kyynelehtii julkisesti. Se ei sovi neuvostokansalaiselle!"
"Ole hiljaa, kun et ymmärrä asioita! Ajattele, miltä itsestäsi tuntuisi jos saisit heittää keikan Dzerzhinskin pistoolilla."
Posted by khilou at 28.03.07 23:55