maaliskuu 27, 2007
Kuusi pulloa Zubrowkaa
Mainio viekkauden ja karkeuden välillä kieppuva Zhdanov.
Isä Aurinkoinen jäi vähän pehmeäksi vaikka vanhan ukon villasukista vaarallista diktaattoria tihkuikin, säveltäjät laimeammiksi ja tilanteen hengenvaarallisuuskin tahtoi unohtua, etenkin komedian loppua kohden lisääntyessä.
Ehkä kirjoittaja ei hyvän idean ja alun jälkeen enää keksinyt, miten jatkaa ja lopettaa. Silti juuri niin hyvä kuin toivoinkin. Pitäisi lukea taas Leningradin kohtalonsinfonia.
Linnunlaulun sillankaiteella istui pariskunta, Helsingistä päin työnsi pimeätä pikajunaa humiseva novotsherkasskilainen.
Manskulla painoin nappia ja jäin odottamaan. Punainen kartanovolvo kaasutti vielä päin punaisia, mutta bussi jo pysähtyi.
Posted by khilou at 27.03.07 00:07Comments