maaliskuu 15, 2007
Pieksämäen asemalla blues
Spåra tuli oitis, joten ehdin hyvin. Vai semmoisen kiertomatkan ajattelit tehdä,
lipunmyyjä myhäili lasin takaa. Käytyäni ensin tarkistamassa, oliko kytkentä onnistunut, painoin nappia. Porras kolahti esiin ja ovi suhahti auki.
Vastavalon vuoksi konstaapelin huomasi vasta viime tipassa. Viittoili punaisella valomiekallaan jonon ylös ramppiin. Kiertoliittymässä kajahti radiosta liikennetiedote. Onnettomuuspaikan raivaus.
Viiksekäs pahvikahvi kourassa ojensi kätensä ja puhutteli tapansa mukaan Hullunkuristen perheiden tapaan. Myöhemmin oli hymyjä herkässä, suulas savolainen ja suurta joviaalisuutta. Otanko repun, yksi kysyi ja toinen pyysi kohteliaasti varomaan pulloa.
Pendolino ei ollut S mutta kolmetoista minuuttia myöhässä kyllä. Astelin edemmäs katsomaan nukkuvia punaisia dieseleitä ja pitkiä sinisiä, joista viimeisenä perässä liehui punainen lippu. Sr1 kiskoi toisesta suunnasta Kuopioon menevän, sitten kiskot alkoivat kihistä ja lähestyvät kirkkaat valot heijastuivat sivuraiteella seisovan rungon kyljestä.
Yhteys oli hidas ja heiluminen nosti yrjön kurkkuun, mutta sanat ja kuvat huojuivat matkaan. Tampereelta tarmoa tihkuvia harmaita panttereita. Herrat niin ryhdikkäinä, hillityissä solmioissaan.
Helsingissä aikataulu oli kurottu kiinni. Väsytti, mutta kävelin raitista ilmaa.
Posted by khilou at 15.03.07 09:13