tammikuu 09, 2007

Pekka ja pätkä aika velikultina

Ei 30-luvun tehdas eikä edes 40-luvun korsu tyhjentänyt miehisyyden monimuotoisuuttatuliasema, saati sen mahdollisuuksia, kirjoittaa aamun HS:ssa kulttuuritoimituksen esimies Saska Snellman. Tuon ymmärtämiseksi ei varmaan tarvitse olla Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies, vaikka Väinö Linnan arvostus yhä korkealla onkin.

Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies kertoo, kuinka urheiluporukassa puolet nosti kätensä ilmaan kysyttäessä, kuinka monella on hullunpaperit, ilmeisesti asepalveluksesta vapautumisen mielessä. Minun viimeisimmässä urheiluporukassani ei olisi noussut yhtään kättä. Yksi tai kaksi tosin oli tainnut selvitä varusmiespalveluksesta ilman johtajakoulutusta.

Elämme erilaisissa maailmoissa vaikka samassa maassa. Sama tunne tulee välillä kun kulkee älykköisässä punavihreässä Blogistanissa ja miettii, peilaako se jotenkin kattavasti Suomea tai suomalaisia. Käsittääkseni ei kovinkaan.

Hullunpapereissa, kuten niitä leikkisästi kutsutaan, ei tietenkään ole mitään pahaa. Sitten taas jos Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies vihjaa tekstillään ja sen loppurivillä, että yhteiskunnallisista velvollisuuksista keplottelemalla vapautuminen olisi jotenkin hyvä ja hauska asia, olen eri mieltä.

Se, että en olisi ymmärtänyt väärin ja niin tarkoittaisi Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies, taitaisi vastata minulle syntymässä olevaa kuvaa Helsingin Sanomien nykyisestä linjasta.

Posted by khilou at 09.01.07 11:12
Comments

HS:n linjasta en tiedä, mutta uskoisin, että tärkein sana tässä oli kuitenkin "kulttuuritoimitus".

Tämä siksi, että muinoin viettäessäni kapakki-iltaa toimittajaporukassa kaikkien mielestä riittävä kuvaus uudesta maahan saapuneesta kaverista oli "se pyrki itse kulttuuritoimitukseen".

Posted by: /mek at 09.01.07 11:54

Minun mielestäni tuo kolumni taas liittyi eniten toimittaja Snelmmanin tuttavapiiriin (tai ainakin yhteen urheiluporukkaan) kuin laajemmin HS:ään.

Ja sinänsä pointti oli ihan hyvä, sillä läheskään kaikki eivät nykyään armeijaa käy, syystä tai toisesta, ja kertoohan se toki jotain nykymiehisyyden moniarvoisuudesta ja mahdollisuuksista. Kattavasti tämän kaiken kuvaaminen tai peilaaminen ei ole helppoa, eikä se ole punavihreääkään.

Siksi kai täällä näitä omia näkemyksiämme esille tuommekin, miehet ja naiset, oma arki vs. menneisyys, haaveet ja fiktiot.

Posted by: Helen at 09.01.07 12:07

Takasyrjässä nakersikin tunne, että kulttuurisivuilla liukastelen heikolla jäällä.

Vaan silti.

Posted by: khilou at 09.01.07 12:16