joulukuu 25, 2006

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla

Puukirkko täyttyi lehterien nurkkia myöten. Kirkkomaalla välkkyivät sadataattokirkkomaa hautakynttilät auringon viime säteiden maalatessa taivaanrannan oranssiksi ja männyt mustiksi silueteiksi.

Karjalanpaisti, kinkku ja laatikot huuhdottiin alas valkohattuisella kotikaljalla.

Ovikello soi juuri, kun pienet pulikoivat vannoissaan pesuhuoneessa. Pukki ei nyt ehtinyt jäädä, mutta jätti säkit eteiseen. Minähäj just toivoin jalka-Arielta, Tyttö ihasteli. Minähä arvasin et pukki tuo matkustajakoneen, Poika todisteli. Isälle molemmat toiveet: Jari Tervon Ohrana ja vihreitä kuulia. Myös paikallisen seurakunnan historiikki ja muuta.

Saunomista jatkettiin myöhemmin lasten syvennyttyä leikkeihinsä. Vilvoittelu kuistilla tähtitaivaan alla, Otava ihan siinä.

Isku ei ole kuin ennen, myöhäisellä en jaksanut kuin yhden kinkkuvoileivän, rukiisella ja sinapilla, sekä lukea vain yhden kirjan, tässä tapauksessa sen historiikin. Valot pois jo ennen keskiyötä.

Aamulla puoli seitsemältä tajusin, että laulava jalka-Ariel oli virhe.

Posted by khilou at 25.12.06 14:03
Comments

Hieno viimeinen virke on tarina jo yksinäänkin.

Posted by: /mek at 25.12.06 16:17

Kaikki ääntä pattereilla päästävä on virhe. Aina.

Posted by: at 25.12.06 20:45

Tällä iällä ja kokemuksella olisi pitänyt muistaa.

Posted by: khilou at 26.12.06 13:44