joulukuu 11, 2006
Iltapäivä hihasillaan
Kun aikaa on tapettavaksi paljon, tarvitaan rytmi. Kävely toiseen terminaaliin
ja takaisin veistää kellosta ensimmäisen siivun, sitten kiinni tehtävälistaan. Ensin kioskista kirja, koska menomatkalla hankittu meni epähuomiossa ruumaan. Liza Marklundin Asyl jää hyllyyn, koska ei sellaista ahdistusta, nyt. Siispä pitkän miettimisen jälkeen nimimerkki Johann Vossin Soldat i Waffen-SS, jossa takakannen mukaan taistellaan myös Kiestingin suunnalla.
Syömään. Kalaravintola on liian hieno, pystyitalo liian pika, kultaiset kaaret liian tuoreessa muistissa. Siispä punaruutuliinaisessa del Opera ja stor stark. Annos tilataan tiskiltä, mutta pizza on kuuma ja mehevä, vaikka tonnikalan ripottelu kinkkujen päälle kulmakarvaa väräyttääkin. Jälkkäriksi Pressbyrånista tumma Bounty.
Kävelykierroksen jälkeen muovipöydän ääreen lukemaan kirjaa. Ulkona pimenee. Parin minuutin välein jylinä yltyy ja taas yhdet valot vilkkuvat lasin takana ylös taivaalle. Välillä potkurikoneen pörinää, lähestyvää vihellystä koneen rullatessa jollekin lähimmistä putkista. Askelten kopinaa, tasaista etäistä puheensorinaa, astioiden ja ruokailuvälineiden kilinää.
Yltyvä päänsärky tunkee tajuntaan, viereisestä apteekista Ibumetiniä ja kioskista Fanta Free. Hapanta. Kone repusta pöydälle, 20 minuutissa ehtii tarkistaa postit ja uutiset, pari blogiakin.
Ympärillä hiljenee, liikkeitä suljetaan. Neljä tanssijan tai cheerleaderin näköistä tappaa aikaa hiomalla yhden johdolla koreografiaa. Kohta yksi kiidättää toista matkatavarakärryssä molempien hihkuessa naurusta.
Johann Voss käy koulunsa loppuun, värväytyy, oppii Alpeilla vetämään ahkiota, kiipeilemään vuoria ja ampumaan konekiväärillä, saa neuloa lakkiinsa Edelweissin ja kaulukseensa hopeiset salamat, kolkuttelee junalla Danzigiin ja laivalla Ouluun, saa tulikasteensa pimeydessä kahden ozeron välissä, näkee ensimmäisten ystäviensä kaatuvan, haltioituu kyyneliin karjalaisista vaaramaisemista.
Ennalta päätetty aika koittaa, aika siirtyä toiselle puolelle. Kone yhteen laatikkoon, takki toiseen, reppu rullille. Piippaa kuten muillakin, lähempi tarkastus, vänd om, tack.
Boarding alkaa ajallaan, ruudulta valittu käytäväpaikka on hyvä valinta. Lastaus vielä kestää, kuuluttaa kapteeni Pietikäinen puolileveällä itäsuomella ja rinnakkaisilla. Viimein luukut kolahtavat kiinni, neljä Honeywell LF 507:aa kiihtyy vihellyksestä jylinään ja kaarramme mustalle yötaivaalle.
Voss suojaa kk-ryhmineen syöksyveneiden matkaa niiden kiidättäessä vahvistuksia saarretulle pataljoonalle järven yli, tuliasemaa vaihdettaessa kranaatti surmaa Bergerin. Korkeassa kuumeessa ja jalka muodottomaksi turvonneena Voss kiskotaan muulin vetämillä purilailla joukkosidontapaikalle ja ambulanssilla kenttäsairaalaan, jossa hän saa kuulla suomalaisten solmineen erillisrauhan. Juuri kun Voss osoittaa konekivääreilleen Ruotsin rajan ampuma-alan oikeaksi reunaksi Muonioon johtavalla tiellä, moottorien vihellys hiljenee, merkkiääni pingahtaa ja turvavöiden lukot loksahtelevat.
Taksijono vetää.
Posted by khilou at 11.12.06 23:41