lokakuu 20, 2006
Huhtiniemi minor
Helsingin Uutiset kertoo kahden naisen löytäneen Herttoniemestä jätesäkin, joka sisälsi koiran jäännökset.
He ilmoittivat löydöstä poliisille, joka soitti rakennusviraston toimittamaan säkin hävitettäväksi. Löytäjät kertoivat lehdelle vievänsä paikalle hautakynttilän.
Minä näin eilen HKKK:n kulmalla auton alle liiskaantuneen pulun. Pitääkin muistaa hoitaa hautakynttilä, muistojumalanpalvelus, surunvalittelukirjan avaaminen ja totuuskomissio.
Hesarin TV-liite perkasi jotain takavuosien sarjojen lapsitähtiä, mutta yksikään hahmo ei tuntunut yhtään tutulta. Miska Rantasen vinkkaama BBC:n Grumpy old men kyllä vaikutti kiintoisalta.
Panu lisäilee perspektiivejä kotimaiseen sotahistoriaan. Tällaisen vanhanaikaisen suomalaisen silmin mukavasti myötäkarvaan, mutta kaipa täällä silloin heilui myös pelottavia sotaintoilijoita ja kiiluvasilmäisiä Suur-Suomi -hörhöjä. Sikäli kuin nyt toisia aikoja voi yrittää ymmärtää.
Kunpa sekopäät jättäisivät jo Birdyn rauhaan, jotta hän voisi palata kirjoittamaan mielenkiintoisiaan vähän yleisemmin. Nyt hänen lukemisensa on kuin kuuntelisi vieressä ihmisen puhumista puhelimessa.
Posted by khilou at 20.10.06 09:28Grumpy old men on mainio! Vähän provosoituna (luulen, että provosoinniksi riittää tässä tapauksessa kameran käynnistäminen ja lyhyt soundcheck) eturauhasen höyläyksestä tulleet äijät alkavat nillittää ihan ämminä. "Ei tämmöstä ennen ollu! Mä kävelen punasia päin jos siltä tuntuu! Bugger."
Kannattaako oikeastaan ihmetellä tai ivanauraa ihmisiä, jotka surevat koiran kuolemaa. Joillekin eläin edustaa enempää elämässä kuin toinen ihminen. Vähän toi särähti sun jutussa.
Posted by: Ellinoora at 20.10.06 17:44Arvelin, että jos merkintää kommentoidaan, niin tästä.
Mikäpä olisin toisten tuntoja arvioimaan. Silti joskus ihmetyttää, jopa makaaberin koomiseen vaikutelmaan asti.
Oman lemmikin menetys useimpia kai surettaa, mutta kynttilä ventovieraan eläimen raadon löytymisen vuoksi tuntuu absurdilta. Niin myös kynttilät onnettomuuspaikoille, joilla ventovieraita ihmisiä.
Kynttilä koiran raadolle, kissanko myös, entä lokin tai myyrän? Kimalaisen, hyttysen, muurahaisen? Porkkanan, voikukan?
Mikäpä olisin toisten tunteita arvioimaan. Joku filosofi lienee kirjoittanut aiheesta jotain viisasta johonkin.
Posted by: khilou at 20.10.06 23:01Olen tuota eläinjuttua miettinyt itsekin. Absurdiahan se on, mutta niin vain tulee surullinen mieli tielle kuolleita eläimiä nähdessä ja ajatus tapetusta koirasta koskettaa.
Olisikohan niin että ne joilla on oma lemmikki, tajuavat.
Ihan samalla tavalla lapsettomat joskus katsovat ihmetellen lapsiperheiden käyttäytymistä :-)