lokakuu 03, 2006

Syksyn lehtikelit

Aamulla harmahti mutta aurinko kurkki, keskipäivällä kaupunki katosikeskipäivän sumu kylmään sumuun ja illaksi kirkastui taas. Tämmöistä tällä kaukaisella tuulisella niemellä.

Keltaisina kimaltavat puut kaartuivat Stenbäckinkadun ylle ja lehtimatto pehmensi kiiltävän asvaltin kuin keskempänäkin Eurooppaa. Tyttö kumartui poimimaan sairaalan kiviaidan vierestä punaisen lehden.

Kaksi tuntia myöhemmin jatkettiin rantaan päin ultrattuna, mitattuna, punnittuna, jututettuna, kirjattuna. Kaikki kunnossa ja kahden vuoden takaiset yöt osastolla jäänevät yksittäiseksi kerraksi, arveli valkotakkinen täti.

Viiruksen kohdalla kaivuri nosteli kuorma-auton lavalta hiekkaa ukkossateenko suistaman rantapenkan paikkeeksi.

Vintillä tuoksui illalla vintiltä: tiililtä, pölyltä, höyläämättömältä laudalta, koleudelta. Pyykit olivat jo kuivat.

Klikkasin luonnollisesti suosikkeihini Sediksen paikallishistoriallisen blogin. Vaikka vielä innokkaammin lukisin, luulen, Sediksen omia muistoja Helsingistä.

Posted by khilou at 03.10.06 00:40
Comments

Omia muistoja ehtii vielä kertoa. Itseäni alkoivat kiinnostaa nuo vanhat asiat, mikä näkyy tempossa.

Posted by: Sedis at 03.10.06 09:34

Toiveikkaasti otan ensimmäisen lauseen lupauksena.

Posted by: khilou at 03.10.06 10:36