syyskuu 11, 2006
Kiskojen kihinä
Tää se vasta on elämää, sanoi Poika keinuessaan rengaskeinussa, aina vain korkeammalle.
Aurinko paistoi kirkkaasti ja kuumotti tummissa vaatteissa.
Asemalla Falun Gongit jakoivat lehtisiä, kiitin ja luin. Vielä telineestä 6 degrees junalukemiseksi.
Mitä kaikkea sulla oikein on siellä repussa, kysyttiin, kun vaihdoin lennossa ikuistamaan liikkuvaa. Muistivihko repun päällä, tänään kynä ei pudonnut ahtaaseen väliin mutta hyytyi pahimmoilleen. Kaivoin mikrofonin.
Kiskot kihisivät, sitten syttyi kirkas valo ja kohta punavalkoinen kyttyräselkä kohisi kohdalle. Ovet tsumpskolahtivat auki ja laituri täyttyi ihmisistä kantamuksineen. Laukunpyörien ratinaa, autonovien tömähdyksiä ja alikulussa kaikuvia askelia myöhemmin he olivat poissa. Minä jatkoin raiteiden ali toiseen reunaan, Keravalta tulevaan kirjaa lukemaan.
Helsingin asema vilisi maastopukuja, taas yksi viikonloppu ohi.
Manskua suoraan, ekan kolmosen kuski kuulutti, perässä tuleva sitten Töölön kautta. Minäkin peräännyin odottamaan sitä seuraavaa.
Poika ei saanut unta. Ulkona läpätti helikopteri.
Posted by khilou at 11.09.06 00:33