Sunnuntaiaamun metrovaunussa minä ja kaksi muuta.
Kulosaaren sillalta näki päätä kääntämällä, kuinka Vanhankaupunginlahti peittyi sumuun vaikka Katajanokan takana oli kirkasta.
Kakkostie katosi parinkymmenen metrin päässä samaan harmauteen ja vastaantulijoiden valot välähtivät näkyviin vasta melkein kohdalla.
Kameran laturin jättäminen luottavaisesti kotiin oli virhe, mutta kun hätä on suurin, on toinen bloggaaja lähellä. Lisäksi yksi tarjosi vapaata pääsyä ja toinen komensi aamukahville, joten.
Paluumatkalla torkahtelin ja näin mikrounia, mutta tien tuijottaminen piti alhaalta yrittävän pahoinvoinnin kontrollissa. Ja päivä moisissa valoissa kipeyttää aina pään.
Unille aiemmin kuin aikoihin.