Astuin ulko-ovesta liikaa lämmitettyyn saunaan. Ei tuulenvirettäkään, ja aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta kuin puhalluslamppu.
Puistossa piti koettaa pysytellä parhaansa mukaan varjossa.
Iltapäivällä viimeisiä nuudeleita, wokkivihanneksia ja kuhakimpaleita haarukoidessa ulkona alkoi kohista. Satoi siellä. Roskia viemässä ollut naapuri juoksi apuun pelastamaan melkein kuivia pyykkejä narulta.
Päikkäreille käytäessä sade oli jo hellittänyt, peltiseen ikkunalautaan napsahteli enää yksittäisiä pisaroita. Herätessä hiki, kone toisensa jälkeen kuului lentävän kaupungin yli kierroksia pudotellen.
Illalla Lapinlahdella viiletti vesilautailijoita. Hietsussa kunnon kalaasit saunoineen, telttoineen ja pauhaavine poppikoneineen. Vessa vain puuttui, puiden juurille sepaluksiaan aukoneista juhlijoista päätellen.
Uniaisiksi luin perillisille miehestä arkissa, toisesta valaan vatsassa, kolmannesta leijonan luolassa, lapsesta kaislakorissa, tähteä seuranneista viisaista miehistä, kiusaajasta erämaassa, suuresta kalansaaliista, aasin satuloimisesta, orjantappurakruunusta, paikoiltaan vieritetystä kivestä ja kulkijoista Emmauksen tiellä. Oliko isi dinosaurukset sen tulvan jälkeen, Poika mietti. Kehaisin hänen osuneen keskelle tärkeää kysymystä.
Frasier, taas. Ja Jeannie Tripplehorn.
Posted by khilou at 27.08.06 00:57