Käytävän toisella puolella paikallisjunassa istuva poika puhui deeärristä ja deeveistä,
isällä oli vierellään kameralaukku. Matkalla samaan paikkaan kuin me.
Isää kiinnostivat eniten ääntelevät ja liikkuvat teräsjärkäleet, poikaa kaikki, mihin sai kiivetä ja istua ohjaimissa. Molemmille riitti. Ukko-Pekan ohjaamossa oli mustaa ja kuumaa ja luukun takaa paljastunut tuli vaikuttava, vaikka viereinen mies sitä vähättelikin. Reunuksella folioon käärittyjä makkaroita paistumassa ja yksi katoamassa nälkäisen veturimiehen uumeniin. Katuharja, hiilipölyäkö varten.
Tilavimman puistojunan lepäileminen pitkään toimettomana sivuraiteella venytti jonoa, mutta nuorimpia lukuunottamatta väki odotti kärsivällisesti kyytiin.
Sämpylöiden maukkaus selitti niiden menekin ja Junasta jääneiden esittämää Pendolinoa hyräiltiin vielä illalla kotona.
Lähtiessä kysyin, mikä oli parasta. Se jossa sai leikkiä sisällä ja puistojunakin mutta ihan parasta sittenkin kun pääsi oikean höyryjunan kyytiin. Haapamäkeläisten panos oli siis arvossaan. Siinä minä pääsin jo melkeel liikaa vanha'ajan tunnelmaan, Poika tunnusti.
Viime vuonna ostettiin Dr12-pinssi, tänä vuonna Lättähattu-. Tänäkin vuonna poikettiin puistossa jossa on leikkiveturi ja tänäkin vuonna Mäkkärissä. Tänäkin vuonna istuttiin aseman portailla odottamassa junaa Helsinkiin.
Pikku-ukko oli sikeässä unessa jo ennen Jokelaa.
Posted by khilou at 13.08.06 23:57