Piti ihan muusta, mutta Pnin innoittamana muistin yhteisen taipaleeni Dire Straitsin kanssa.
Making Moviesin sisältävä C-kasetti, jonka K unohti meille joidenkin bileiden jälkeen alkutalvesta 1980-81. Pian oli haettava vinyyleinä se, Communique ja se eka, Aleksin MusaFasulta tai kenties Rautatiekadun LevyValtsusta, en enää muista. Ne saattavat tänäkin päivänä olla eniten ikinä kuuntelemani albumit.
Jälkikäteen muisteltuna tuon ajan huipentuman täytyi olla Dire Straits Messukeskuksessa koulun päätöspäivinä 1981. A:lla oli liput molemmille illoille. Minunkin olisi pitänyt.
Sitä muodostaa itselleen idean jonkun musiikista, älä koskaan ikinä muutu ja sitä rataa. Muuttuvathan ne sitten kuitenkin niin kuin Hassisen Kone teki Harsoisen teräksen ja Dire Straits Love over goldin, jossa kappaleet olivat pitkiä vaelluksia. Suhteemme alkoi viiletä. Alchemyn ja Brothers in armsin vielä ostin, mutta saksofoneineen ja unenomaisine sumuineen ne eivät enää olleet minun Dire Straitsiani, Knopflerin kyllä ehkä.
Local hero sentään vielä, maanläheistä, lämmintä, kaunista. Se olisi hankittava uusiksi.
Dire Straits ja minä emme ole enää pitäneet aktiivisesti yhteyttä. Vanhasta suosikista kuulee ajoittain, raidan radiossa, videon jossain.
YT:stä löytyy kyllä hyvin. Vanha Sultans of swing ja Mark Knopflerin ei-ihan-rocktähti -look. Skateaway ja Calling Elvis, joiden kautta voi ehkä vertailla musiikkivideoiden kehittymistä?
Mutta Pick Withersin kapulat ja Sultans of swingissä se kohta, jossa on juuri laulettu and says at last just as the time bell rings.
Posted by khilou at 27.06.06 09:5590-luvun puoliväli, opiskelukämppä. Puhelin soi. Vastaan. Nimet muutettu.
- haloo, pni puhelimessa
- no T tässä moi
- moi
- mitäs teet?
- diggailen Dire Straitsin livelevyy...
- häh? miten Dire Straitsia voi digata?
- no...(?) ku se on hyvää
- ihan hirveetä se knopflerin kitarointi
Ei pitänyt. Minä tykkään vieläkin. Vaikka en useasti kuuntelekaan. Pitäisi varmaan käydä ostamssa Love Over Gold. Taas.
Posted by: pni at 27.06.06 10:17Sultans of Swingin live-versio Alchemyllä. Yksi legendaarisimmista ja parhaimmista liveralleista ikuna.
Posted by: Azm at 27.06.06 11:08Olen pitänyt Dire Straitsia ns. iskämusiikkina, josta pidetään näpit irti vaikka väkisin. Ei olisi kannattanut, sillä kun löysin B&W:n vinyylilaarista debyytin ja Brothers in Armsin 3 euroa/kappale, ja ihan vitsinä kuuntelin ne läpi, se oli menoa siinä vaiheessa. Ei noilla levyillä tunnu vain olevan mitään vialla, hyviä kappaleita kaikki tyyni.
Seuraavaksi löysin käsiini CCR:n Bayou Countryn, jonka kanssa kävi samalla tavalla.
Posted by: Julius at 27.06.06 14:31Nämä ovat näitä omia pakkomielteitäni. DS ja CCR ovat molemmat olleet minulle jostain syystä vastenmielisiä yhtyeitä, kun minua vanhemmat sukupolvet sitä nuoruudessani aktiivisesti kuuntelivat. Minusta niissä ei ollut mitään jännää ja kapinallista, kun tutustuin rokkiin.
Ehkä minusta on tullut vain tarpeeksi vanha. Saanhan kohta ostaa nahkatakin ja akustisen kitaran, sekä hoilata rokkihittejä perhekutsuilla muiden aikuisten kaverieni kanssa?
Old men of rock and roll
Came bearing music
Where are they now?
--
10cc
Pakko kommentoida. Dire Straits rules jo silloin [sata vuotta sitten]. Vieläkin vähän, aika ajoin.
Knopfler sen koomminkin. Diggaan. Siistiä. Ei palavia tunteita. Kuten ei tässä kohtaa elämää muutenkaan. Sopii.
Posted by: ainailona at 28.06.06 00:47Romeo and Juliet, aivan huippu. Saa aina vedet silmiin...
Dire on kova. Opin sen sedaltani jo kymmenvuotiaana. Ja Bruce 'The Boss' on toinen suosikki hanen perujaan.
"Juliet the dice were loaded from the start
And I bet and you exploded in my heart
And I forget the movie song
When you wanna realise it was just that the time was wrong juliet ?"
Muistelisin että joskus parikymmentä vuotta sitten TV:ssä pyöri jonkun huoltoasemaketjun mainos, jossa mainostettiin ties mitä pyyhkijänsulkia ja moottoriöljyä ja Dire Straitsin LP:tä / kasettia. Onko muilla tarkempaa tietoa?
Posted by: Timo L. at 29.06.06 22:42