Ei otus poissa ollutkaan vaan yhtäkkiä ja näykki pallean alareunaa niin kuin silloin. Ja ne polvet ja se hengitys. Ja eri maassa vielä. Mutta sitten oli onneksi jo kiire ja kaikenlaista muuta. Hyviäkin kuvia ja kahvi. Jonka jälkeen postiauto ajoi hiljaa. Mutta se oli pohjoisissa ja sitäpaitsi Mauri Sariola. Jolle sanottiin, että menkää metsään, huutakaa ja repikää puita.
Keskiyön lähestyessä oli pehmeän lämmintä, taivas sininen ja musta, kesän yrtit tuoksuivat ja kissa jolkotti kukkapenkin reunaa. Ne kaikki ihan totta ja siinä.
Varpaat kunnossa, se hyvä. Pääkin kohta taas. On sitä.
Posted by khilou at 22.05.06 02:09