toukokuu 15, 2006
Tavis yrittää ymmärtää
"Perusanarkistiksi" määrittäytyvä Anita Konkka ihastelee kaupunkimaantieteen dosentti Hille Koskelan kirjoitusta (HS 9.5.06), jossa Koskela arvelee makasiinien palon "ehkä" olevan seurausta siitä, että "kova kovaa vastaan -linja on viety liian pitkälle".
Ettäkö rikosten tekemiseen ei saa puuttua, koska muuten rikosten tekijät suuttuvat ja tekevät vielä enemmän rikoksia? Älkää nyt viitsikö.
Tai kuten Jussi Halla-Aho muotoilee:
Nollatoleranssin vastustaminen ja "toleranssin" vaatiminen koskelalaisessa mielessä on yhtä kuin vaatimus siitä, että poliisi ei puutu laittomuuteen sellaisen nähdessään. Mielestäni olisi mukavaa, jos tämä yksinkertainen asia myönnettäisiin. "Fuck nollatole!" tarkoittaa suomeksi, että "poliisi ei saa estää minua tuhoamasta yhteistä omaisuutta".
Harmitellessaan makasiinien ja vastaavien "villien" toimintatilojen katoamista Hille Koskela kirjoittaa kuitenkin asiaa. Kyllähän Kill Cityt, Lepakot ja Makasiinit ovat aivan eri luokan juttu kuin pompöösin haukotuttavat oopperatalot, kiasmat ja musiikkitalot, joissa itse en ole koskaan käynyt eikä visiittiä ole suunnitteillakaan. Töölönlahden ympäristö on vaarassa kuolla pystyyn patsaspuistoksi, kunnon keskustakirjastossa olisi sentään ideaa.
Sikäli ymmärrän tosin vastapuoltakin, että parlamentin naapurina makasiineissa kieltämättä oli jotain kiusallisen röttelöistä, ja muistanko oikein, että kaupunkimme nettosi Lepakon tontista melkoisen kasan rahaa käytettäviksi hyviin asioihin?
Varta vasten rakennetussa ei ole samaa fiilistä, joten minkä sopivan vanhan rakennuksen tai rakennusryhmän viisas kaupunkimme voisi antaa nuoren kulttuuriväen "löytää" ja vallata ja sitten antaa sopuisasti vuokralle kunnostusta vastaan?
Lopuksi kuva ajalta, kun makasiinit oikeasti vielä elivät.
Posted by khilou at 15.05.06 09:47Mutta mikä on tuo aika? 70- vai 80-luku? Punavalkoinen spåra. hurjan värisiä autoja.
Posted by: pni at 15.05.06 11:13Radiopuhelimet-kirjassa oli kiinteistö- ja kulttuuripoliittinen tulkinta syistä, jotka johtivat Oulun nousuun Suomen johtavaksi rytmiräminäkaupungiksi 1980-luvun lopussa. Vuosikymmenen alussa keskustassa oli purkutuomiota odottavia puutaloja, joita saattoi käyttää treenikämppinä. Soittajat hengailivat taloissa ja niiden liepeillä imien vaikutteita toisiltaan ja muodostivat uusia yllättäviä kokoonpanoja.
Nyt kaikki talot on jo ehditty purkaa tai polttaa, eikä Oulua enää tunneta dynaamisena rockmusiikkikaupunkina josta tulisi uusia ja yllättäviä pikkubändejä. Kaupungin päättäjien ja korkeakulttuurikerman mielestä asiat ovat siis hyvin.
Posted by: edsel at 15.05.06 11:28Samahan meinasi käydä Jyväskylässä, kun Tanssisali Lutakko oli pitkään purku-uhan alla. Toisin kävi, onneksi, ja treenikämpät ja Suomen yksi legendaarisimmista rock-klubeista säilyi.
Tuota nollatoleranssin vastustamista en kerta kaikkiaan voi ymmärtää. Jos poliisi ei hoida tehtäviään, kansalaiset ottavat pian oikeuden omiin käsiinsä olonsa turvattomaksi kokiessaan ja siitä taas ei seuraa mitään hyvää.
Entisaikaan kaduilla notkumista pidettiin paheksuttavana ja itsekin muistan nuori joskus olleeni ja kadulla hengaaminen ja R-kioskin seinään nojaaminen oli monelle arkipäivää, mutta paremman tekemisen puutteessahan sitä yleensä porukassa tyhmyys tiivistyy ja sitten rikotaan ja sotkitaan paikkoja. Entisaikaan nuoret tekivät varmaankin töitä tai opiskelivat, eivätkä notkuneet kunniallisten veronmaksajien kiusana paikkoja särkemässä.
No, kai ne haluaa vain hengailla ja järjestellä jotain juttuja. Jos taiteen ja sirkuksen nimissä saa varastaa kaupasta, niin miksei sitten vaikka sotkea spraymaalilla autoja, junanvaunuja tai rakennusten seiniä tai polttaa pari makasiinia. Jotenkin minusta tuntuu, että suomalaisten päättäjien kannattaisi käydä hakemassa Singaporesta mallia.
Posted by: Timo L. at 15.05.06 12:27Romantisointiakin lie muistoissa, mutta kyllä Lepakosta ja vastaavista on syntynyt niin paljon mielenkiintoista hyvää, että niitä tarvitaan lisää.
Singaporen kaupunkikuvassa on muistaakseni siistiä mutta myös paljon sotilaskuorma-autoja ja piikkilangoin aidattuja vankiloita. Haluaisin uskoa suomalaisten selviävän mieluummin leppoisaan reinikaistyyliin kuin patukoin ja kypärin, siinä aktivistienkin selkeä irtisanoutuminen väkivallasta ja tuhoamisesta olisi hyvä ensiaskel.
Anarkiassa heikoimmat häviävät eniten, siksi tarvitaan kuitenkin myös demokratian tiukasti suitsima esivalta, joka ei turhaan miekkaa kanna.
Posted by: khilou at 15.05.06 13:58