toukokuu 06, 2006
Makasiinin luona
Kotiovelta musta savupilvi ja yhä uudelleen kehää kiertävä helikopteri.
Ihmisiä harppoi, käveli, juoksi savupilven suuntaan mukanaan lapset, koirat ja ulkomaiset vieraat, joille tilannetta selitettiin englanniksi.
Laiha minua vanhempi mies kääntyi päin, ja puhe eteni nopeasti makasiineista ja poliiseista Vanhan ja niiden muiden paikkojen valtaukseen. Kukkakioskin katon kautta terassille ja sitten ikkuna näin, mies näytti käärien nyrkkinsä hihaan. Ulko-ovia ei tahtonut saada auki, kun ne olivat ulospäin aukeavat ja tilannetta tajuamaton väkijoukko puski niitä vasten. En ehtinyt kuulla loppuun osaa Tampereelta löytyneistä uusnatseihin liittyvistä Ahtisaaren nimikirjoituksia vilisevistä asiakirjoista, kun jatkoin varovasti kalliota alas. Oudosti paperit kuitenkin olivat kadonneet.
Paikka Manskun reunalla aitaa vasten oli hetken hyvä, mutta kaikki katosi vähitellen savuun, ja kohta poliisi tyhjensikin sen kohdan samalla kuin alapuolella Kiasman nurmikon.
Pidetään tässä, komisario viittoi, ja toimittajat kerääntyivät päivystävän palomestarin ympärille. Lehtikuvaaja punaraitaisine objektiiveineen puikahti nauhan ali sille puolelle.
Kamerapartio haastatteli katselijaneitosta på svenska, ja yleisö seurasi vieressä, miten hän suoriutuu.
- Kuulitsä mitä se sano, tyttö vierestä sitten kysyi.
- Kuulin, poika vastasi.
- No mitä ne puhu, tyttöä kiinnosti.
- En mä kuullu, poika hämmentyi.
- Ainaki toi tyttö on vieläki ihan punanen, tyttö arvioi.
Kameroiden käsittämätön määrä. Pokkarit, järkkärit, kännyt, videot, kaikilla jotain. Iäkäs tukeva nainen siirtyili puolijuoksua kohdasta toiseen räpsimään ja ystävätär valitti, ettei pysy mukana. 
Venäjää puhuvat turistit poseerasivat vuorotellen toisilleen liekkitaustaa vasten.
Lasin kilinää, pullon sälähdys rikki asvalttiin. Postin kohdalla tappelunalku, ryysyissä roikkumista ja potkun yrityksiä. Tyttö tarttui pukareihin ja raahasi toisen pois. Solassa Painobaarin kohdalla paksu savu. Kasvojen eteen vedettyjä huiveja.
Lapsenkasvoinen konstaapeli Rautatiekadun päässä turhautui, kun sulku vuosi toisesta päästä, mutta säilytti rauhallisuutensa. Siirryt siitä aidan yli, varovasti, äläkä lyö päätäsi, komensi hyväntuulista vanhaa miestä. No siitä sitten mutta äkkiä, tyttöä, joka että polkupyöräni ihan tuossa. Ja älkääkä yrittäkökään sieltä, huutaen alas ratakuiluun kaksikolle, joka koetti kiskoja pitkin tunnelin kautta.
Muistin, kun tavara-asema oli vielä makasiineilla ja me hiiviskelimme pimeinä syysiltoina ruskeiden vaunujen seassa.
Kotona vaatteet haisivat savulle.
Posted by khilou at 06.05.06 00:16