Tshernobyl edelleen.
Kaupunkilaiset, jotka kuulemma nousivat katoille ihailemaan avoimeksi räjähtäneestä reaktorista kajastavaa sinistä hohdetta (vai oliko se tarua?).
Voimalan työntekijät ja palomiehet, jotka aloittivat sammutuksen. Tiesivätkö he kuolevansa säteilyyn? Millaista siellä oli? Kuvia, via Jyrin savupiippupäiväkirja
Viranomaiskoneisto, jonka piti aloittaa massiiviset toimenpiteet ja kertoa tai olla kertomatta jotain. Kaupungin kaduilla ajelevat BTR:t. Bussijonot.
Pitäisi lukea aiheesta. Ja ydinvoiman vastustajaa minusta ei silti ole tullut.
(Edit: Marginaalin vinkistä Wikipedian artikkeli Tshernobylistä.)
Runskilla joku oli sotkenut taas yhden talon seiniä punaisella maalilla. Voisivatko töhrimistä ihailevat vasemmistoliittolaiset valtuutettu Arhinpuron johdolla tulla pesemään maalin pois? Siitä voisi tehdä vaikka hauskan pioneeritapahtuman.
Posted by khilou at 26.04.06 14:07Eihän sitä tarvitse pestä pois. Seinä on nyt osa kansalaisten kollektiivista tajuntaa ja spontaani ruohonjuuritason kannanotto pienen ihmisen ja hyvinvointivaltion puolesta kaupunkiympäristön markkinointihenkisesti virittynyttä kovaa viestintäideologiaa vastaan. Sotkuista voi lukea vaikka mitä viestejä. Tai ainakin koirat yleensä osaavat.
Posted by: edsel at 26.04.06 14:43Osoittaa tosiaan ihmisen rajoittuneisuutta, kun ei kykene lukemaan urbaaniviestintää rakennusten kivijaloista. Koiriahan saa oikein repiä näitten ilmoitustaulujen äärestä. Sitten käy niin, että keinot kovenevat kun viesti ei näytä menevän perille. Meidän talon edestä, jalkakäytävältä, löytyi eilen oikein uutispommi. Ja mitä tapahtui? Huoltoyhtiön mies korjasi sen pois! Tuosta vaan, lupaa kysymättä!
Posted by: Viti at 27.04.06 03:06Unohtui mainita: Tshernobyl on tietysti vakavampi asia.
Posted by: Viti at 27.04.06 03:09Ai niin, nuorisoa ei saa lakaista näkymättömiin ja pitää olla kaupunkikulttuuria. Nuorison ja kaupunkikulttuurin olemassaolo on paksujen tussien, spraymaalien ja silmille vedettyjen hupparien varassa.
Posted by: khilou at 27.04.06 12:11Minä taas en tunne oloani nuorekkaan kotoisaksi enkä eläväni cityn sykkeessä, jos en saa hypellä hiphop-kulttuurilähettiläiden jättämien sylkylammikoiden ylitse.
Mutta osaavat ne muutkin: taisi olla toissapäivänä, kun keuhkoputkentulehduksesta vähitellen toipuvana kompuroin ruokakassien kanssa kotia kohti ja narskutin hampaissani joka puolella leijailevaa pölyä. Edelleni kurvasi kelpo vauhtia kulkeva 3-kymppinen nörtinoloinen mieslapsi, joka puhui kännykkään, repi suklaapatukan kuorta auki ja piti kannellista limskamukia toisessa kourassaan, väliin pilliä imeskellen. Ensin lensi katuun patukkapaperi, sitten patukan pohjapahvi ja lopulta limskamuki, jonka jäljellä ollut sisältö levisi niin kauniisti poikki jalkakäytävän. Kännykkää odotin turhaan; puhelu jatkui. Samalla kun muistelin Pariisin katusiivoojia, jotka iltaisin ruiskuttivat ja lakaisivat kadut puhtaiksi, kirosin edellänikulkeneen kaltaiset maalaistollot takaisin Raaheen tai Kouvolan takametsiin. Siellä saavat puolestani, pelloillaan astellessa, viskoa henkilökohtaiset paskansa ympärilleen kuten lystäävät.
Posted by: Viti at 27.04.06 14:41