Oulun-junaa ei näkynyt eikä kuulunut, vaikka lähtöaika oli jo ohi. Ihmismassa velloi laiturilla epätietoisena, rintamasuunta puoliksi pohjoiseen.
Valuin katsomaan näyttötaulua, jossa lähtöaika oli siirtynyt 15 minuutilla. Kohta jo kuulutuskin, ja joviaali konnari, joka kulki laituria ja kertoi jollekin, että vaununumerointi alkaa aseman päästä. Astelin Kaisaniemeen päin, ja hyvä niin. Aikanaan pitkä punavalkoinen peruutti laituriin ja minun vaununi oli puolimatkassa Pasilaan.
Sen verran myöhässä vielä perillä, että yhtään ehtiäkseen piti kävelyn sijasta avata takaovi. Kalevankankaan hautiksella näytti olevan kiintoisan näköinen kappeliko. Pyöristin ja pyysin kuitin.
Irtispussissa oli niin paljon kovia salmiakkeja, että kitalakea aristi.
Ainahan myö omistamme huolta pietään, kettuilivat lempeästi itäsuomalaiset ja ottivat illan päätteeksi kulkijan taas huostaansa.
Melkein tyhjä juna. Akku riitti Helsinkiin asti. Kotiovi loksahti torstain puolella.
Posted by khilou at 06.04.06 12:05