Taisin nousta maihin Taivalluodolle viimeksi joskus 30 vuotta sitten eikä sen
jälkeen lie muuttunut kuin voimajohtopylväs.
Piikkisiä pensaita, puita, auringon ja myrskyjen haalistama linnunpönttö, tulenteon jälkiä, ja jalkojen, ja suksien.
Silmään lyhyeltä näyttävät pätkät olivat epätasaiseksi kovettuneessa hangessa pitkiä kävellä. Oureilla katselin ravistunutta vajaa ja veneitä.
Valkoisella lakeudella pari pilkkijää, jokunen hiihtäjä, hangessa telmivä koira. Kirkas aurinko heijastui lumesta ja kirveli silmiä.
Aavalle kaupungin kohinan kuulee. Välillä erottui hälytysajoneuvon vouvotus.
Taivalsaaren ympäri ja Taivallahdessa maihin.
Posted by khilou at 14.03.06 00:24