Lunta silmäripsissäsi katsoit minuun ja hymyilit
Voisiko olla kauniimpaa?
Illalla taivaan lämmin oranssi Seurasaaren yllä pieneni, laskeutui, imeytyi metsänrajaan. Merikannontien puolella sininen mustui ja valot kävivät pistäviksi. Jäälakeuden päällä valkoisenharmaa paksu usva, johon edellä luistelevat katosivat jo muutaman kymmenen metrin päässä. Ylhäällä korkealla silti kirkas taivas, kasvava kuu, sen ympärillä tähtiä. Jossain kaukana maailma.
Rajasaaren rannassa kahden paloauton hahmot, jäällä joukko ihmisiä yhtenäisissä asuissa, vihreissä heijastiliiveissä, käsivalaisinten kirkkaat keilat heilahdellen. Avantoja siinä ainakin tehtiin ja otettiin aikaa. Pyöräilijä lähti taas uudelle kierrokselle, punainen ledi takaraivossa vilkkuen.
Poika jaksoi luistella toisenkin kierroksen, sen verran meanderoitiin että hyvinkin kolme kilometriä.
Pakkanen tuntui kiristyvän, ja rapeaksi korppuuntuneesta kassista kaivetut kengät olivat hetken jäätä. Kotimatkalla ostettiin kaupasta maustekurkkupurkki ja punainen paprika.
Tänään aamulla satamaan päin, siellä oli kaikkea kuten aina. Rekat jyrisivät, kuutosen raitsikka kirskui, helikopteri säksätti jossain, tasoristeyksen kellot heräsivät kalkattamaan kun 2026 veti avovaunuja kohti. Telakalla Peter Pan, edempänä jään kuorruttamat hinaajat, joiden korsteeneista pilvehti häivä valkoista. Brygalla ei liikkunut ketään eivätkä koneet jymisseet, joten en jäänyt odottamaan mitään tapahtuvaksi.
Vielä on tovi talvea ennen sohjokuuta ja pölykuuta.
Soi: Eva Dahlgren: Vem tänder stjärnorna
Posted by khilou at 10.03.06 11:28