Ajatella, että Tora! Tora! Tora! tehtiin 1970 ja minä näin sen vasta 2006. Muistan, kuinka isot pojat pääsivät silloin joskus leffateatteriin katsomaan ja puhuivat aiheesta varmaan kuukausia. Elokuva olisi nyt ollut luultavasti yhtä vaikuttava, vaikkei olisi kontrastiksi nähnyt surkeaa Pearl Harboria.
Tarinaa kehitettiin juuri sopivalla vauhdilla tiedustelunäkökulman kautta. Entä tiedonkulun hitaus, toisin kuin nyt tekstarien ja mailien aikakautena. Vaikuttavin kohtaus taas se, jossa arpa on heitetty ja keisarilliset torpedokoneet nousevat yksi kerrallaan tukialusten kansilta aamunsarastukseen. Se oli tehty juuri niin pitkänä kuin pitikin.
Tuttu plussa myös siitä, että japanilaiset eivät puhuneet murrettua englantia. Eikä mahtavaan elokuvaan tarvittu yhtään imelää ihmissuhdesotkua. Mutta ovathan vanhat sotapätkät myös korrektin steriilejä. Paukkuu ja räjähtelee, mutta rikkinäiset ja kärsivät ihmiset olisivat yleisölle liikaa.
Seuraavaksi voisi yrittää löytää blogin, jossa ei tänään ihastella curlingia.
Posted by khilou at 20.02.06 14:16Minä olenkin sitten edistyksen aallonharjalla kun näin sen jo kaksi vuotta sitten. Pearl Harbor tosin on katsomatta vieläkin ja hyvä niin.
Kielen lisäksi ihmettelin sitä etteivät hyökkääjät olleetkaan kiiluvasilmäisiä lastensyöjiä vaan ihan tavan ihmisiä. Ei taitaisi tänään Amerikan miehiltä onnistua tällaisen leffan tekeminen.
Posted by: /mek at 21.02.06 03:10Erittäin totta, tässä oli molemmilla puolilla ihmisiä, ja monille heistä sotiminen ei ollutkaan niin kova juttu.
Tehtiinkö ennen vanhaan yleisemminkin parempia elokuvia kuin nykyään ja jos niin miksi?
Posted by: khilou at 21.02.06 09:22