Spåran perältä kuuluvat äänet olivat viinan polttamat ja sanat ääntyivät kovasti avoimina, mutta uho ja rehvakkuus tallella.
- Joku viiskymppinen äijä siinä naristi auki litran pulloa ja me Arskan kanssa pyydettiin saisko huikkaa ku on niin saatanan huono olo. Ei antanu. Sillon Arska otti siltä koko kannun ja sanoi että kiitti tää onkin sitten kokonaan meille rähähähä.
- Minä kyllä olisin huikat antanu.
- Rannassa sitten neljään pekkaan otettiin se litra venäläistä ja piti mennä vähän pötköttämään.
Kääntymättä katsomaan taakse jäin Ruoholahdessa.
Illalla pakkasessa, lopulta bussin hahmo ja valot. Minulle riitti 40 senttiä vaihtorahoiksi mutta ison rahan tarjoajat viitottiin muitta mutkitta peremmälle. En ehtinyt hahmottaa, oliko kuskin pehmeä suomi idästä vai etelästä.
Posted by khilou at 18.02.06 00:51