Taivaanreunojen hempeä puna.
Kovasti kirkkaampaa kuin eilen samaan aikaan, pilvien puutteessa.
Mukava rapeus, poissa kura ja renkaiden sihinä sohjoisen märällä asvaltilla.
Ja CopyFraudin kautta löytyi mainio tekijänoikeussarjakuva. Ja kuluttajan-.
Posted by khilou at 26.01.06 10:02"Kohta taas alkaa pimennysverhokausi", sanoi stadissa asuva ranskalainen ystäväni. Kahdeksan vuoden jälkeenkin hänellä on yhä sopeutumisvaikeuksia valo-oloihimme. On tuo mykistävän synkkä pimeys syystalvesta helmikuun alkupäiviin, sitten joitakin päiviä kuin lupaus paluusta johonkin ns. normaaliin, kunnes yhtäkkiä myöhemmin helmikuussa räjähtää ja valoa virtaa joka puolelle niin helvetisti, ettei elämästä ilman pimennysverhoja tule mitään.
Kerroin kyllä ystävälleni jo vuosia sitten, että meillä ei sitten ole mitään februaaria, vaan h-e-l-m-i-kuu. Ja syy on helppo nähdä. Valoa! Pois pimeydestä!
Keski- ja Etelä-Euroopassa asuneena tiedän, että vaikka sielläkin päivänvaloa on tietysti talvella kesäkautta vähemmän tarjolla, ero ei ole niin... öh, silmiinpistävä kuin meillä. Tuolla alempana Euroopassa kun aamut ovat paljon valoisammat. Ihmisten ei tarvitse tarpoa tarhoihin, kouluihin ja töihin sellaisessa pimeydessä kuin me teemme.
Iltapäivisin etelä- ja keski-eurooppalainen päivänvalo himmenee suurin piirtein samaan aikaan kuin täällä. Ero on siis aamun valoisuuksissa. Asian seurannaisvaikutuksista on spygologeilla paljon kerrottavaa.
Itse taistelen päivänvalolampulla kaamosaamujen pimeyttä vastaan. Raahauduttuani keittiöön käännän katkaisinta ja voilà!, aurinko on noussut. Siinä lehteä lukiessa tuleekin usein tunne, että onpas kirkas paiste tänään, jopas on aurinko innoissaan. En vilkuile ulos, vaan pysyttelen tässä virtuaalikesässä niin pitkään kuin mahdollista.
No, pian on helmikuu. Minä hihkun ilosta –ja ranskalainen nykii pimennysverhojaan.
Posted by: Viti at 26.01.06 11:31