Mielenkiintoista lukea taivasalla.netin vieraskirjaa ja kommentteja. Kansa ihastelee ja huokailee haltioitumiseen saakka, ja seassa yksi valokuvauksen opettaja ärisee, että ei näillä kilpailuja voiteta, eihän näissä ole mitään.
Ilmiössä on selvästi yhteys johonkin suurempaan.
Ministeriö ja tekijänoikeuden tiedotuskeskus ovat ennenkin herättäneet huomiota esitämällä virheellisiä ja riittämättömiä tulkintoja tekijänoikeuslaista ja painottamalla teollisuuden etuja tavallisten kansalaisten kustannuksella, sanoo informaatio- ja teknologiaoikeuden professori Jukka Kemppinen.
Vaalihässäkkä on selvästi kestänyt liian pitkään, sillä molemmat ehdokkaat alkavat tuntua ärsyttäviltä. Tai ehkä etenkin molempien ehdokkaiden kannattajat. Onneksi kaikki on kohta ohi.
Eläköön kenraali Alcazar! Seuraavalla hurlutihuilla käytetään kloroformia.
Anna B:ltä taas kovasti komea kuva.
Posted by khilou at 23.01.06 13:34Mielenkiintoista, totta tosiaan. Kumma kyllä, ärinäkin voi olla virkistävää vaihtelua.
Olen muuten useasti ajatellut, miten osuva Näkymä rannalta olisi omankin blogini nimenä. Ole iloinen, että ehdit ensin! :)
Posted by: NS at 24.01.06 00:48Otin vinkistä kiinni ja kävin lukemassa kommentteja. Olen toki katsonut aikaisemminkin Taivasalla.netin kuvia (ja saanut sillointällöin esteettisälyllisiä orkkuja), mutta ohittanut kommentit, tyylillä.
Valo.
Neljä kirjainta, jotka merkitsevät samaa valokuvalle kuin silmät ihmiskasvoille. Valo vangitsee huomion,
kutsuu matkalle kuvan muihin elementteihin. Valo on kuvan ...musiikki. Sielu.
Se kuuluisa SE Niklaksen kuvissa on valo.
Ja tiedämme, että valo on hetkellistä; näemme valon, tietyn valon, ja vaistoamme ajan ohikiitävyyden. Aika on haurasta kuin valo.
Valon metsästys on maisemakuvaamisen työläin osa. Vaatii hermoja, vaistoa, ja reagointia oikealla hetkellä. Kuvaaja tuntee jo mestat ja suunnat, mutta valo on niin arvaamaton kumppani.
Myös tämän Näkymä rannalta -blogin kuvista "pysähdyttävimmät" ovat juuri ne, joissa valo houkuttelee. Kuten ratikka Sörkassa. Suoran auringonvalon törmäys Pohjois-Hespan taloihin.
Niin, sen H-P:n (vai oliko se H-S?) kommentit olivat hyvin surullista luettavaa. Kuin olisi katsonut silmiin sellaista ihmistä, jonka sielun peileissä asuu rajoittuneisuuden ehdottomuus.
Liian yksinäinen ihminen.
Posted by: Viti at 24.01.06 02:12
Keksitään kamera, kuvataan. Sitten katsotaan mitkä kuvat näyttävät hyviltä ja uutetaan niistä oppeja oikeasta kuvaamisesta. Kunnes jossain vaiheessa ehkä oppien ulkopuolellakin alkaa olla elämää ja kuvista nauttimista ja syntyy jonkinlainen jännite.
Kuvistunnilla 1982 opettaja yritti laittaa miettimään, mikä on taidetta. En silloinkaan osannut vastata.
Valo, se on hyvä.
Välillä tulee mieleen etät pitäisi vaihtaa blogin nimeä, mutta ehkä se on myöhäistä. Kuihtukoon tällaisena.
Posted by: khilou at 24.01.06 13:03