Kun haastettiin. Ihmisten nähden osaan olla ilmeetön ja eleetön, mutta kotona vähän lipsuu.
1. Istun aina koneen ääressä jalat pöydällä näytön vieressä ja näppis sylissä. Hiukan sivussa olevan näytön tuijottaminen aiheuttaa joskus kolotuksia.
2. Pöytärummutan ja muutenkin päästelen mielelläni rumpumaisia ääniä.
3. Olen saita. Paitsi jos tarjolla on kirjoja tai elektroniikkaa.
4. Laulan suihkussa. Joskus muka-italiaksi, vaikken osaa italiaa. Ehkä juuri siksi. Siellä kaikuu hienosti.
5. Huomatessani julkisella paikalla puolituttuja yritän yleensä toimia niin, etteivät he huomaisi minua. Samaan saattaa liittyä se, etten koskaan jatka ketjukirjeitä tai -maileja. Enkä tätä haastetta.
Posted by khilou at 18.01.06 13:17Haasteessahan käskettiin listaamaan omituisia tapoja. On täysin normaalia olla saita, paitsi silloin kun tarjolla on kirjoja tai elektroniikkaa. Onhan?
Posted by: /mek at 18.01.06 16:15On. Minulla on vain neljä omituista tapaa.
Määrittelyssä asuva voima.
Posted by: khilou at 18.01.06 23:48Olla saita (on se sitten omituista tai ei) on ominaisuus eikä tapa. Vaikka on siihen moni kuollutkin.
Puoli- ja neljäsosatuttujen välttely on lievästi sanottuna omituinen tapa. Kutsuisin sitä sairaudeksi... ehkä paremmin sairaalloiseksi käyttäytymiseksi... jossa suomalaiset ovat ihan kärkisijoilla tällä planeetalla. Vaimoni, joka on siis vierasperäistä lajia, ei ole vieläkään tottunut, että viime viikolla toistensa kanssa jutelleet ovatkin nyt jo aivan ventovieraita toisilleen. Eikä asia minullekaan, aikojen alkuhämärissä savossa metsästäneiden kantaisien pojalle, ole koskaan kirkastunut. Mikä ihme tässä olemisessa on niin vaikeata?
Posted by: Viti at 19.01.06 15:03