Juuri kasteltu jää oli vielä siellä täällä lätäkköinen, mutta mukavaa silti, kunhan tuntuma alkoi palailla. Kolmen tunnin jälkeen maistuivat hirvipyörykät ja niiden päälle uni.
Lienenkö nähnyt rautatieasemalla niin etäälle ulottunutta junaa kuin tänään Moskovan. Laituri on pitkä, mutta ensimmäisen vaunun toisen pään ovelle sitä ei enää riittänyt.
Kaksi Sr1:tä keulilla ja henkilökunnalla komeat vormut mantteleineen. Yksi tervehti melkein sotilaallisesti laituria vastaan astellutta suomalaiskollegaa.
Paluumatkalla puuttui yksi bussivuoro välistä ja ohjelma pyhäaikatauluineen pissi muutenkin hiukan. Lopulta Poika oli jo niin pitkälti ohi uniajan, ettei spåran tai metron vartoilu houkuttanut. Kellotornin varjossa päivysti onneksi pitkä jono keltaisia katolla, joten E-Mesen takaovi auki ja väsyneet matkalaiset nahkapenkille.
Posted by khilou at 07.01.06 00:42