Näkymä rannalta

Säädyllinen murhenäytelmä

Helvi Hämäläinen oli kirjoittanut Tohtorin fyysisen lankeamisen niin diskreetisti, että jouduin palaamaan takaisinpäin varmistaakseni, oliko se tapahtunut.

Tyttöparka, Tohtorin mielenoikkujen jumalatar ja Nuoruus muttei säätynsäkään vuoksi missään vaiheessa ihminen. Ellei sitten kuoltuaan sentään vähän.

Jännitteet. Tohtorin halu pitää Tapaus omanaan ja Elisabethin taito ottaa se häneltä ja laimentaa, toki käytännössä arvokkaan humaaniuden perustelemana. Naimin, Arturin ja tämän äidin kolmio.

Luettuaan Arturin nöyryyttävän Naimia nyökkää hyväksyvästi nykynaisille, jotka nyörittävät maihinnousukenkänsä ja nauraisivat tuollaiset arturit ulos talosta. Ellei pahempaa.

Mitä sanoisi biologisesti suuntautunut, kun Elisabeth ompelee kaikin voimin Perhettä kokoon ja Tohtori tunnontuskissaankin iloitsee sukunsa jatkamisesta vaikka sitten väärän puun alla.

Meillä on kuoltu äkisti ja yllättyneinä, mutta romantikkoa voisivat koskettaa Arturin äidin hyvästit puutarhansa ja kesän kauneudelle. Ja Tohtorin Jumalattarelle lunastamat kallis merinäköala ja hyvä hiekka. Tutuista tutuimmassa Hietaniemessä kai. Ja Maaretin kastevesi, jonka Tohtori anastaa ja pirskottaa Niille Paikoille Joilla.

Seuraavaksi Puutarhan kertaus vai kirjailijan päiväkirjat?

Posted by khilou at 30.12.05 10:13