joulukuu 25, 2005

Valoja pimeimpään aikaan

Jalakset luistivat mainiosti, kun ajeltiin potkukelkalla aattokirkkoon. joulun valotPoika koirankopissa, Tyttö istuimella. Tämä on meille kaunista ja ihmeellistä, puolusti pappi joulun sanomaa taivaan tummetessa lasimaalausten takana sinimustaksi.

Kirkonmenojen jälkeen pitäjän pienellä kirkkomaalla valkea vastasatanut lumi, puiden ja kivien mustat siluetit, niiden juurella läikkyvät kynttilöiden liekit. Kaikkialla tummat ihmishahmot kahlaamassa hangessa, sytyttämässä kohmeisin käsin tulia, pysähtymässä vaihtamaan joulutoivotuksiaan.

Kiireinen pukki jätti säkit ovelle juuri kun saunotin tenavia. Aisakellon helähdyksen sentään kuulimme, ja hiukset märkinä yöpukuiset kuuntelivat tarkkaavaisesti, kun mummi kertoi puuskuttaneista poroista.

Joulupäivä oli pulkkamäkeä, kinkkuvoileipiä, Kimbleä, päiväunia ja kirjoja. Maailma niin valkoinen, kun palattiin iltamyöhällä kälylästä. Lumihiutaleet tanssivat auton pitkissä valoissa.

Posted by khilou at 25.12.05 22:51
Comments

Kun olin lähdössä kotoa jouluaattona alkuillasta puoli kuuden paikkeilla, kuulin ennen ulko-oven avaamista tömähdyksen, joka sai minut oven avattuani katsomaan ympärilleni ja etsimään syytä tömähdykseen. Ensin en nähnyt mitään erikoista, mutta sitten huomasin toisen naapurin rappusilla suuren säkin! Joulupukki oli juuri käynyt. Tämän tyytyväisinä todeten minä ja koirani lähdimme tarpomaan kohti määränpäätämme.

Posted by: MinnaS at 25.12.05 23:17

Harmi, että pukki on niin kiireinen. Minun lapsuudessani ovikello kilahti aina juuri kun lin kylvyssä.

Saa nähdä miten ensi vuonna. Isompi kaveri oli jo väittänyt Pojalle, että Pukki on vain punaisiin puettu ihminen.

Posted by: khilou at 27.12.05 14:41