Herra Palava napsauttaa sormiaan ja särkee hetkeksi lumouksen nostaen meidät kauluksesta metatasolle.
Nojaudun lämpiön korkeaselkäisessä nojatuolissani taakse, annan kämmeneni lämmittää konjakkilasia ja lausun, että Kirjeissä Paratiisista olen aina aivan erityisesti pitänyt hengästyttävän sielunvihollisen vierailuista, hetkistä helsinkiläisissä tavarataloissa ja kahviloissa sekä siitä tavasta, jolla suomalaisen miehen katse, tuota noin, pyyhkii ympäristöä.
Kuten maalaisenkin kohdalla toivoisin jatkoa, paljon, joka päivä, mutta samalla tiedän, että se on ahmimisikäisen itsekkyyttä. Siispä olen molemmille kiitollinen tähänastisesta. Tulkoon lisää silloin ja sen verran kuin se luontevasti käy.
Posted by khilou at 19.12.05 16:02Kapellimestari kiittää ja harkitsee sinfonian työstämistä hävitettyään päästään riitasoinnut.
Minä en pidä sielunvihollisesta, hengästyttää liiaksi.
Posted by: Herra Palava at 19.12.05 16:46Voi olla, että vaikka istuimellani katsomon pimeydessä katson häntä huomaamattani eteenpäin nojautuen, näyttämöllä lähellä olisi liian lähellä.
Posted by: khilou at 19.12.05 23:02