Perillisen laryngiitti ei enää kuulosta ihan niin dramaattiselta, mutta pyöriskelin muuten vain. Muistan kuulleeni aamun lehden saapuvan.
Edellä kulkevan neitosen korkeakorkoiset taisivat olla upouudet, niin valkoisena pohjan hintalappu vilkkui vielä korttelin päähän.
Kaksi autoa pyyhkäisi risteyksen läpi keltaisilla, tummansininen citymaasturi jo puhtaasti punaisilla. Sinko olalle, rauhallinen tähtäys, nykäisemätön laukaisu. Kumea jyrähdys ja tulipalloksi räjähtävä auto.
Päivän kohun mukaan täältä on karkotettu Venäjälle Venäjän kansalaisia, jotka ovat syyllistyneet Suomessa rikoksiin, tyypillisesti huumesellaisiin. Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen huomauttaa, etteivät paluumuuttajanuoret ole välttämättä saaneet minkäänlaista huumevalistusta ennen Suomeen muuttoa tai sen jälkeenkään, kertoo Helsingin Sanomat.
Että tekijät vapaiksi heti ja valtiolle pienet sakot.
Posted by khilou at 12.12.05 10:19Nyt kun luonnonvalon suhteen on aivan samantekevää milloin nukkuu ja milloin on ns. hereillä, päätin myöhään sunnuntai-iltana - lasten ja vaimon vaivuttua sydäntalven raskaaseen uneen - ryhtyä lataamaan mac-kullalleni uutta käyttistä, asiaa noin pari vuotta huomiselle siirreltyäni.
Jos muulloin yö on pitkä, niin koneen kanssa leikkiessä aamu koittaa nopeasti. Tosin se mikä koitti, ei ollut aamunkajo vaan kellon kylmä kilahdus keskellä pimeyttä. Että herätä piti vaikken sänkyyn ehtinytkään. Luoja! Aamu! Maanantai!
Laahustin keittiöön, laitoin teen liukenemaan ja odotellessa vetäisin instantkahvit. Muistin kuivettuneen korvapuustin leipälaatikossa. Imeskelin sitä ja katselin pihan yli naapuritalon keittiöitä. Juuri vastapäätä luettiin jo Hesaria.
Aivan poikki kun pitäisi olla parhaassa terässä pystyäkseen siellä ja täällä, järkevänä ja luovana, ja perheen kanssa koko tulevan viikon. Tuntui kuin olisi jo antanut kaikkensa, ensimmäisen päivän seitsemän ensimmäisen tunnin aikana. Kunpa maailma unohtaisi minut jonnekin hämärään täksi viikoksi. Vaikka tähän keittiöön tämän kuivan korvapuustin kanssa.
Mutta mutta... omenaa, maitoa ja mysliä penskoille. Vaimo saakoon vielä maata. Ihan senkin takia kun naiset ovat kauneimmillaan nukkuessaan. Poika ajoissa Musiksen toiseen päähän kouluun, tyttö melkein ajoissa eskariin. Fillarilla mentiin, oli siis pakko pysyä hereillä.
Nyt maanantain viime hetkillä yritän kelata mitä tuli päivän aikana tehtyä.
Listasta tuli tosi lyhyt. Slowmotion. Kun pieni piristyminen näin vuorokauden vaihteessa yllätti, päätin katsoa, löytyisikö tämä töölöläisblogi uuden käyttiksen alta, Ja miten on ollut hänen päivänsä.
Minäkin olen suunnitellut sellaista sinkokaappia valo-ohjattujen risteysten lisävarusteeksi. Leimahtava punainen voisi olla pysäyttävämpi kuin valojen ilmeisen huomaamaton hailakka punainen.
Ja kun selasin blogia: Battle of Britainin (uhhh, muistan kun pääsin isän kanssa leffaan ihmettelemään...) lisäksi Anttilan hyllyssä on A Bridge Too Far. Älä missaa. Vasta Sotamies Ryanin lopputaistelun koreografia on kompleksisuudessaan jotain vastaavaa. Eikä sotaa ihannoida, ei millään lailla. Vaikka pikkasen on vielä matkaa siihen, miten Elem Klimov ilmaisi asian elokuvassaan Tule ja katso (joo, ei ole näkynyt Anttilassa...).
Katuvalo heiluu tuulessa Musiksen yllä. Aamulla vietetään joulujuhlaa eskarissa. Missähän videokameran akut ovat?
Posted by: Viti at 13.12.05 01:21
Aamulla keittiöön raahustaessa on lohdullista ajatella, että alueella on kohtalotovereita.
Yhden vuosikymmenen sotaelokuvakokemukseksi jäi faijan kanssa Pirtissä nähty Atlantin valli murtuu.
Tuo Kauppapuutarhakin on siis pelastettava. Tora! Tora! Tora! näkyi jo kuolleen laatikosta sukupuuttoon.
Posted by: khilou at 13.12.05 10:23