marraskuu 28, 2005

Kenraali Talven rapea koppalakki

Aamulla kengän alla raksui. Katujen varsille pysäköidyissä autoissa oli sokerihuurrettuja antenneja ja lumiveistoksia katoilla.sokerihuurrettu aamu

Kansallismuseon edessä ulkomaankieliset nuorukaiset hihkuivat ja heittelivät toisiaan lumella ennen kuin siirtyivät kadun toiselle puolelle kuvaamaan toisiaan Finlandia-kohokirjainten edessä.

Poika hihkui, kun ravisteltiin puista lumisateita ja tehtiin traktorinjälkiä, lumipalloja, kirjaimia, enkeleitä.

Keskipäivä veti kaupungin ylle pilvipeiton. Iltapäivällä katuojat jo lorisivat ja autot roiskivat kulkijoiden housuille ruskeaa kuraa. Iltapimeällä Väiskillä lumi oli sentään vielä lunta.

PepsiMaxini maistui kauppaanpalautettavan oudolta, kunnes huomasin etiketissä oudon sanan: Cappuccino. Kirsikan, vaniljan, sitruunan tai limen ymmärrän, mutta cappuccino? Mitä seuraavaksi? Maksalaatikko?

Iltapuurolla kuunneltiin kynttilänvalossa Hoosiannaa ja Poika kertoi, että sulakkeessa on sisällä semmoinen sähköjohto joka menee poikki jos tulee liikaa sähköä.

Posted by khilou at 28.11.05 00:24
Comments

Me ihmeteltiin tuota cappuccinoa myös (nähtiin sitä kaupassa jokunen päivä sitten). Kuulostaa aika karmealta, ei edes tee mieli maistaa kun en muutenkaan juo kahvia.

Posted by: Miira at 28.11.05 15:09

Pidän cappuccinosta ja pidän PepsiMaxista mutten silti halua niitä samaan lasiin.

Ensi kerralla kaupassa katson tarkemmin.

Posted by: khilou at 28.11.05 20:32