Kahden korttelin jälkeen huomasi kasvojen kastuneen vaikkei varsinaisesti satanut. Semmoinen suttuisen sumuinen aamu.
Kurainenkin, silti naisella oli kevyt valkoinen hame ja valkoinen takki. Selkään lainehtivat hiukset ja laukku sentään ruskeat, niin myös korkeakorkoiset saappaat.
Muut aamun kulkijat.
Lukiolaiset jo muuttumassa poukkoilevasta pipojen, reppujen ja roikkuvien housujen massasta yksilöiksi sitä mukaa kuin oma tyyli alkaa löytyä, edes joku. Itsevarman oloiset tytöt, heitä salaa vilkuilevat vielä vähän kömpelöt pojat.
Ryhdikkään varmasti harppovat kylterit. Rauhallinen katse tulevaisuuden menestyksessä, joka antaa jo luvan katsoa muita kulkijoita vähän alaviistoon hymyillen.
Jalkakäytävän leveydeltä tungeksivat vihreäliiviset kovaääniset rakennusmiehet, jotka kolistelevat lämpimään kuppilaan aamukahville. Maalitahraisten lippalakkien alta harottavat hiukset, korostetun löysänrento kävely.
Aiheaitta ja kirjoittamisen taito. Elämää ratin takana.
Posted by khilou at 08.11.05 09:23