Pienet räntäsäpäleet eivät leijailleet. Ne laskeutuivat määrätietoisesti kuin komppania laskuvarjojääkäreitä. 
Harmaan kivitalon piipusta nouseva harmaa savu näytti siltä, että sisällä on lämmintä ja mukavaa. Kuvittelin vanhahkon pariskunnan, miehellä on kulunut harmaa puku ja ruskeat kengät ja hän juo teetä ennen kuin lähtee töihin. Paita on silitetty, mutta kaulukset jo vähän käpristyneet. Nainen oli vaikeampi.
Olin ensimmäinen tyhjässä aamiaissalissa.
Puolan kansallislaulun soidessa ajattelin Varsovan kansannousua ja kenraali Bória. Varmaan siksi, että aiheesta kertovan kirjan lopussa oli siitä säkeitä.
Illalla ei yhtäkkiä ollutkaan enää nälkä.
Posted by khilou at 27.10.05 22:28