Heräsin yhdeksän tunnin unilta kuuraiseen kaupunkiin.
Timanttikuorrutuksesta heijastuva aurinko häikäisi silmiä ja hengitys huurusi.
Kuin mummon hauduttamaa ohrapuuroa, antoi A arvionsa, siispä minäkin hain. Höysteeksi maitoa lasikannusta ja kai kirsikkahilloa. Vielä toinen kuppi kahvia ja kolmaskin. Sokeria paperituubista.
Syksyn värit parhaimmillaan. Puoli kaupunkia tuntuu haravoivan lehtiä, puhaltimia olen nähnyt vasta yhden eikä sekään ollut päällä. Sankat harmaat savupilvet kertovat, missä on ehditty jo polttovaiheeseen.
Pihalla haukkuu koira.
Posted by khilou at 25.10.05 17:17Onpa jotenkin perivenäläinen katunäkymä.
Posted by: pagisija at 25.10.05 21:51En ehkä haluaisi elää arkeani tuollaisessa talossa mutta toivottoman kaunis se turistin silmään on, sysaamun kirkkaassa valossa etenkin.
Posted by: khilou at 25.10.05 22:13