lokakuu 24, 2005
Pohjoistuuli
Kun asia nyt tuli puheeksi, keskustelijoista usea myönsi Turussa hämmästelleensä kauniiden naisten määrää. 
Ymmärsin, että samansuuntaiset havainnot hyväksyttiin todisteeksi. Satamassa palelsi.
Tässä maastossa neuvostopanssareita ei pysäyttänyt mikään, ajattelin. Suoraa tietä jatkui loputtomiin, muuta liikennettä oli harvakseen. Riisin ja leikkeiden jälkeen työmaan viitat ohjasivat kiertotielle, mutta uskon jo melkein loppuessa numero kylteissä muuttui taas oikeaksi.
Harmaan taivaan alla verkkaisesti pyörivät tuulivoimalan propellit erottuivat kaukaa. Niiden juurella uinui raja-asema. Vihreähaalarinen ja -barettinen kiirehti kohdalle, vilkaisi passit ja rekisteriotteen, kiitti ja palautti. Tie huononi.
Täristystä, traktoreita, niiden pyörissä pellolta tielle nousseita mutavanoja, mustaa haisevaa savua puskevia kuorma-autoja. Harmaita mökkejä. Romahtanut lato. Kivikirkko. Keltaisia metsiä. Keskellä ei mitään vanha linnamainen talo. Vihreä UAZ. Olisi tuntunut täysin luontevalta, että meidät olisi yhtäkkiä pysäytetty ja yksi pysäyttäjistä olisi ollut eversti Stok.
Illalla palatessa oli jo pimeää. Piipuista nousevan savun tuoksu maalaistunnelman tekee. Väsyttää niin ettei kieli käänny suussa.
Posted by khilou at 24.10.05 21:01