lokakuu 17, 2005
Värit haalistuvat
Koleus. Harmaus.
Mut isi taivaa isä ei kyllä oo luonu asvalttia eikä junarataa, Poika ilmoitti. 
Ahaa, mistäs ne on tullu, kysyin. No työmiehet on tietysti ne tehny, valisti isompaa pieni mies, arjen teologi.
Keltainen ja punainen vähenevät maisemassa sitä mukaa kun lehdet valuvat maahan kuivana kahisevaksi matoksi.
Kuulokkeissa Johanna Vuoksenmaa kertoi Anna Tulustolle, miten hänestä tuli hän, mutta huomioni karkaili. Tyttöjen juttuja, hiipi ajatus, jota syyllisyys heti tarrasi kauluksesta. Eihän niin saa ajatella, valistunut, nykyään.
Vesirajassa vaahtoa, harjaltaan kuin pölyistä. Variksen raakunta nostatti katseen ja samalla osui silmiin korkealla lounaaseen ponnisteleva valtava lintuaura. Eli ja muutti muotoaan koko ajan, yksi osa oli hetken nuoli.
Kotona lämpimässä poskia alkoi kuumottaa.
Kotona. Lämpimässä. Hesarin juttu asunnottoman yöstä. Arvelisin, että meillä on varaa kustantaa jokaiselle lämmin paikka nukkua, ruokaa kahdesti päivässä ja talvenkestävät vaatteet, oli juoppoutta tai työhaluja tai ei. Enemmästä keskustellaan sitten erikseen.
Paavo Vasalan tekijänoikeuskirjoitukselle Mediaviikossa taisi tosiaan tapahtua jotain merkillistä.
Welho toimii, ei toimi, toimii, ei toimi.
Posted by khilou at 17.10.05 12:37