Ennen vanhaan toisen päiväkirjaa ei saanut lukea.
Luukusta kolahtaneessa Yhteishyvässä Reko Lundán kirjoittaa otsikolla Toisen päiväkirja Johannes Salmisen kirjasta Varjo Kiasman seinällä.
Lundán mainitsee ohimennen, että moni julkaisee (kuulemma) päiväkirjoja verkossa (ei ole koskaan lukenut) mutta pääasiana toteaa jaksaneensa lukea Salmisen päiväkirjamuotoista teosta paremmin kuin tämän pitkiä esseitä.
Salmisen päivän- ja isompien tapahtumien kommentoinnin keskellä vilisevät luonnonkuvaukset, omien luonteenpiirteiden pohdinnat, matkat.
Lundán alkaa olla asian ytimessä. Blogienkin mielenkiintoisuuden.
Lehdessä on muuten myös raapaiseva katsaus siihen, mitä ovat oudot uutuudet kuten blogit, RSS ja podcastit ynnä erinäiset muut.
Vielä Yhteishyvä kertaa Elannon ja HOKin historiaa. Monille kuulemma valinta niiden välillä oli niin ankaran poliittinen, että vain toisessa oli mahdollista käydä. Aivan uutta minulle, meillä käytiin Elannossa koska se oli lähellä mutta Hokki Töölöntorilla saakka. Mutta ei meillä politiikkaa puhuttu muutenkaan. Tänä päivänäkään minulla ei ole hajuakaan, mitä tai ketä vanhempani eläissään äänestivät.
Posted by khilou at 29.09.05 10:34