Näkymä rannalta

Vai sellaista kuuntelit. Minä taas istuin kitaristi/säveltäjä Julkusen Jarmon kanssa Sokeain kirjaston pihakeinuissa ja puhuimme tästä tulevasta laista. Tai kun emme sitä kumpikaan niin hyvin tunteneet, puhuimme siitä, miten suurten levy-yhtiöiden artistit ja kaltaisemme omaehtoiset musiikintekijät olemme hieman eri asetelmissa. Lisäksi ongelma on keskittynyt selkeästi kevyen musiikin puolelle (paitsi että ainoa poltettu cd:ni on Bachin preludit ja fugat, kun ajattelin, että perikunta saa jo aivan tarpeeksi..).

Koen itse intrenetistä olleen musiikilleni enemmän hyötyä kuin haittaa. Esim. Meteli.net Radiossa levyni on soinut tiuhaan. Teostokorvaus siitä on nimellisen pieni, periaatteellinen, ja niin se saa minusta ollakin.
Levy-yhtiöillä tilanne taas on se, että mitä ahtaammalle se menee, sitä kaupallisempaa kamaa he joutuvat julkaisemaan.

Onneksi en ole noita lakeja säätämässä, se ei liene helppo tehtävä. Joku tolkku meillä Suomessa kuitenkin on. Ranskalainen muusikkoystäväni ei viitsi ladata musiikkiaan kotisivuilleen, koska joutuisi maksamaan itselleen royaltit.

Kirjoitin päivällä muutaman sanan Hetkiin, käy lukaisemassa jos ehdit.

PS: Kuva Lakeuden Rististä pitää hyvällä mielellä edelleen. Onko kotiseutunostalgia merkki vanhuudesta vai ikävästä?

Minulla on epämääräinen tunne, että kaikki nostalgia on merkki jonkinlaisesta heikkoudesta. En silti yritä tunkea sitä pois.

Luin Hetkiä. Muusikoiden nimilistat vetoomuksissa saavat minut miettimään, miten syvällisesti muusikot lakiesitystä tuntevat. Samalla pitää tietenkin kysyä, miten hyvin kaikki esityksen kritisoijat sitä tuntevat.

Tai miten tarkkaan minkään mitkään jäsenet yleensä perehtyvät asioihin, joihin heidän etujärjestönsä ottavat kantaa.

Tai pitäisikö.

Nostalgia on tapa tarkistaa nykyinen elämäntapa verrattuna sitä aikaisempiin. Katsotaan onko nykymenoon vain ajauduttu.

Nostalgiasta voi hyötyä jos muistaa pitää päänsä kylmänä ja katsoa sekä nykyhetkeä että mennyttä mahdollisimman kattavasti ja objektiivisesti.

Mitäpä sitä turhia perehtymään, silkasta osallistumisen ilosta sitä nimiä lainantakaajaksi.

Muistan allekirjoittaneeni jonkun vetoomuksen VR:n makasiinien säilyttämiseksi. Sitten meitä pyydettiin soittamaan johonkin Pro Musiikkitalo tapahtumaan.
- Noo, mikäs siinä.
Molemmat oikein hyviä ja kannattamisen arvoisia asioita.

Sitten kimppahal- eikun vastaus nostalgiasta:
Nostalgia on läheinen, mukava tunne, mutta minulla itselläni aina kiinnittynyt paikkoihin, eläimiin tai muihin ihmisiin. Itseni näen siinä enemmänkin "tyttö-rukkana", tuntien helpotusta siitä, että olen jo vanhempi ja kokeneempi. Siksi en aivan saa kiinni tuosta heikkous-ajatuksesta.

Loppuun kehittelin heikkoa maanantai-aforismia siitä, kuinka kaikessa huumorissa jytää vankka totuuden siemen. Siitä ei tullut valmista. Ehdotan sitä, kunhan saan sen valmiiksi, printattavaksi pienellä präntillä lakiesityksen alareunaan.