Syyskuussa, eteläisessä Suomessa usein syyskuun loppupuolella, näkyvät tulevan syksyn ensimmäiset merkit. Silti yöt ovat vielä ihmeen lämpimiä, vaikka on jo syksyisen pimeää. Keltaiset vaahteranlehdet putoilevat perunamaan multaan; kun sieltä nykäisee varren, se on täynnä pyöreitä tasaisia mukuloita. Syksyllä ilma on seesteisen kirkas, kaikki siitepölyn ja hyönteisten utu on pois. Voi kävellä lähitienoon kallioilla tai veden äärellä mieli täynnä mennyttä kesää.
Matti Mäkelä: Hyvä maa.
Osuustoiminnallisessa pariloitua karitsaa, valkosipulikermaperunoita, juureksia, paahdettuja valkosipulinkynsiä ja valkosipuli-barbecuekastiketta.
Kotona kahvit.
Posted by khilou at 31.08.05 23:32Äidin kasvimaa, tuoretta lanttua, naurista, porkkanaa illan pimeydessä. Viileät, mutta vielä melko lämpimät illat ja kostea syksyinen tuoksu.
Aamuinen kuura ja raikkaan kirpeä viileys kalpenevan auringon loisteessa. Kosteutta nurmella, alastomia puita.
Taivahalta ripottelevat ensi hiutaleet.
Talvi tekee tuloaan.
Posted by: Timo at 01.09.05 10:45Eiköhän noihin ensi hiutaleisiin ole kuitenkin vielä jonkin aikaa?
Kummallisia nämä molempien sukupuolten pirkkalehtimammat, jotka elävät kaikki tapahtumat etukäteen. Ne, joiden joulu loppuu jo aattoon, joka on tunnetusti viimeinen päivä *ennen* joulua.
Miksi taas itkeä tästä? Siksi, että etukäteen eläminen pitää irti fysikaalisesta todellisuudesta. Siitä viisaammasta ja aivokummajaisia lannistavasta.
Posted by: Tommi at 01.09.05 13:16Viisaammasta todellisuudesta saattaisi saada enemmän irti ellei mieli ryntäilisi edestakaisin hypistelemässä menneitä ja tulevia vuosia ja vuodenaikoja.
Vaan zen-mestari en ole, pirkkalehtimamma lienen siis.
Posted by: khilou at 01.09.05 17:15Tiedät varmaan itsekin, miten tarkoitushakuisesti tuon ymmärsit.
Posted by: tommi at 02.09.05 11:07Tarkoitushakuinen on vähän vaikea sana, mutta selvästikin jotenkin väärin.
Posted by: khilou at 02.09.05 11:24