elokuu 30, 2005

Metsäläisverta

Hiidenkiventiellä tuulenpuuska tanssitti lehvistön suhisemaan ja koivujen kyljet olivat jotenkin niin.

Nenässä ettei sittenkään syksy vielä.

Metsän puut, puuvene, airon pinta kourassa, auringon kuumentamien laiturilankkujen tuoksu.

Mutten nimeltä kuin saunakoivun ja sen rannasta kaadetun haavan. Hespan puiston sileiksi kiipeillyt tietysti, joukkona.

Posted by khilou at 30.08.05 19:13
Comments

Yksi kierros tähän lisää niin se on jo runoutta.

Eikä kukaan enää tajua.

Posted by: /mek at 31.08.05 01:40

Korkeintaan tajuttavaksi mahdotonta.

Runoutta tekevät Runoilijat.

Posted by: khilou at 31.08.05 09:07