Taivas on Helsingissä aavemaisen hohtavan kellertävä, ilma on epätavallisen lämmin ja pieniä pisaroita tippuu taivaalta, kuvaa Cybbis.
Juuri niin se oli.
Lisäksi oli peltikattojen yllä sateenkaari, jota kutsuin tenavat katsomaan.
Mutta se yhteiskunnallisuus. Miksi oma menestys niin usein tuo mukanaan käsityksen siitä, että muiden ihmisten ongelmien syy on pelkkä laiskuus, kysyy sosialidemokraatti Esa Suominen, ja se on luultavasti hyvä kysymys.
Miksi niin moni ajattelee, että ihminen on pelkkä lastu yhteiskunnan laineilla ilman omaa tahtoa tai omia valintoja, kysyisi joku toinen.
Voisiko totuus olla jossain siellä välissä?
Mutta Suominenhan puhuukin Heikki Lampelasta, jonka poliittisia kannanottoja en tunne.
Puhutaanko yksilöstä vai yhteiskunnasta, on yksi linja myös Sediksen listaamissa kritiikeissä elokuvasta Mona-Palavan rakkauden aika (1983). Saattaa olla, että kävin aikanaan katsomassa sen kahdesti mutta en anna kontrastia Sediksen analyyttiselle tekstille kertomalla, miksi luultavasti.
Posted by khilou at 25.08.05 22:20