Kuudella pääkanavalla esitettiin viime vuonna 1 320 elokuvaa, kertoo Mikael Fräntin ja Heikki Helllmanin juttu sunnuntain HS:n kulttuurisivuilla. Aikanaan kahden kanavan aikoina elokuvia nähtiin vuosittain pari sataa.
Tarjonta on lisääntynyt mutta samalla elokuvan lumo on haihtunut, lukee jutun taustakulmassa. Elokuvanharrastajien mielestä kulta-aikaa elettiin 20-30 vuotta sitten, jolloin elokuvia oli ruudussa korkeintaan kuudesosa nykyisestä. Silloin jokainen elokuva oli tapaus. Nyt harrastajat valittavat, että kun elokuvia tulee keskimäärin kolme tai neljä päivässä, kukaan ei pysy tarjonnassa mukana.
Kyllähän maailma oli yksinkertaisempi kun oli Kekkonen, yleisurheilu ja hiihto, Neuvostoliitto, kaksi (valtiollista) TV-kanavaa eikä nettiä.
Sitä pysyi mukana.
Posted by khilou at 21.08.05 18:47Mielestäni elokuvan lumo ei ole haihtunut. Kummallista kyllä. Riepoo vain tällaista TV:n elokuvatarjonnan varassa eläjää, että kaikki katsomisen arvoinen on nähty kolmeen neljään kertaan. Jotkut tarinat sentään jaksaa lumota vielä silloinkin. (Onneksi on Antti Lindqvist, kun Jukka Kajavaa ei enää ole valintoja helpottamassa.) Pitäisi kai siirtyä DVD-hyllyjä koluamaan, kun kerran laite on kotona. Mutta kohtahan nekin olis nähty kolmesti..
Posted by: Ellinoora at 21.08.05 19:54Samaa mieltä kuin Ellinoora, vaikka en itse aivan tv-tarjonnan varassa olekaan.
Harrastajan on kuitenkin järjetöntä valittaa paljoutta, kun kerran voi nauhoittaa tai polttaa talteen. En kyllä tiedä yhtäkään tosielävää, johon tuo Fränti & Hellmanin purkaus voisi viitata: MF:ään itseensä?
Noita elokuvatapauksia voisi tietysti olla enemmän: klassikoita tulee kaiken kaikkiaan niukalti eikä uusia klassikoita ole niin paljon.
Mutta esimerkiksi Duvivierin Porkkanapää (1932) oli tosi kiva nähdä eilen Teemalta.
Posted by: Sedis at 21.08.05 21:29