elokuu 02, 2005
[Erään hyvän blogin nimi]
Madallettu alusta soi metsätiellä kaikenlaisia huolestuttavia kalahduksia, mutta hiljaa körötellen perille päästiin.
Hoidettua ja harvennettua metsää, mutta vuosien kuorruttamaa. Paksun sammalkerroksen alla kolahtelivat kivet, menoa hidastivat kaatuneet ja jalan alla vaimeasti rusahtaviksi pehmenneet risut. Semmoinen paksun vihreä, unenomainen maailma. Jos vaeltaisi vähän pidemmälle tiheän sisään, eksyisi ja kohtaisi enttisiä ja pahan noidan mökin ja Pöllö-Pekan ja Haukka-Mallan.
Mättäät sinisinä pulleista marjoista, jotka kovasta kosketuksesta raksahtivat rikki ja valuivat punaista mehua. Tyttö kaatoi hymyillen mukillisensa mättäiden väliin, joten keskityttiin syömään suumme sinisiksi.
Hyttysiä inisi vain vähän eikä kyitä näkynyt, tällä kertaa. Ämpärin täytyttyä lähdettiin.
Posted by khilou at 02.08.05 22:07