Odotin, että Anja Salomiehen Museokatu ja maailma tarjoaisi etenkin mehukkaita ajankuvia sotia edeltävän ajan Töölöstä. Sitä puolta oli kuitenkin yllättävän vähän. Hiekkalaatikon saapuminen Sammonpuistoon, SYKin, nykyisen museoviraston talon, rakentaminen, Kauppakorkeakoulun paikalla sijainneet koleraparakit. Teurastamoineen pahalta löyhkäävä Taivallahti.
Suojattua (ja tylsää) on ollut helsinkiläisen sivistyneistön elämä. Palveluskunta, päiväkahvit, kesien huvilaelämä, ulkomaanmatkat. Kuvaukset Pension Redlichistä Pärnussa sekä muista vielä itsenäisen Viron kylpyläparatiiseista saivat miettimään, mitä kaikkea eräs meihin sittemmin ystävällisissä suhteissa ollut valtio tuhosikaan.
Vai pidettiin nuoren tasavallan ulkoasiainhallinnon väkeä kunnon virkamiesten keskuudessa epäilyttävänä ja puolivillaisena väkenä. Melkein yhtä tuhahduttavina kuin sanomalehtimiehiä.
Vasta luettuani kirjan loppuun huomasin, että Anja Salomies ei tainnut eläissään joutua töihin. Koulusta opiskelemaan ja saman tien rouvaksi. Perustaessaan kotia rouva ei tiennyt ruoanlaitosta mitään. Kotona palveluskunta mulkoili lapset ulos keittiöstä, ja koulussa ei kotitaloutta opetettu, koska lukeneella naisella on varaa palkata ruoanlaittajia.
Posted by khilou at 02.08.05 19:29