Sade valui harmaalta taivaalta ja minä tuijotin kannettavan ruutua.
Tosin välillä hiihdin Kekkosen kanssa ja kiroilin Sukselaisen ja Virolaisen tunarointia, joka johti yöpakkasiin. Saimaan kanava ja kauppaneuvottelut ja kaikki seis.
Illalla kälylään, jossa heppahöperöt katosivat aiheuttamaan kaukaista klopotusta ja äijät vilahtivat talliin hitsaamaan ja kipinäsuhkuttamaan rälläkällä. Välillä luonnollisesti kaivettiin metallinsirua silmästä, mutta sinisen rätsähtelyn myötä meidänkin pakoputkemme alku- ja loppupää saivat taas toisensa.
Minä en kuulunut oikein kumpaankaan ryhmään enkä sisällä Shrekin kakkososaa katsoviin kolmaslinjalaisiinkaan, joten seisoin hajamielisessä sateessa ja mätkin kolmea tikkaa yhä uudelleen tauluun. Kumisaappaissaan klompsuttava Tyttö toi barbin, jolle puin boleron, villahameen, sillkiaamutakin ja villamyssyn. Yllättävän vaikeaa.
Lopulta osuin tikalla taulua sitovaan metallipantaan, joka spröingahti auki ja koko hökötys putosi maahan.
Illalla ennen unta Poika kertoi menevänsä isona naimisiin äitin kanssa ja kysyi, onko nyt tiistai vai tänään.
Nyt on tänään, kerroin ja silitin pellavaista päätä.
Posted by khilou at 21.07.05 00:22Tekstisi lähestyvät taloudellisessa sanankäytössään jo runoutta! Tiiviissä paketissa on niin paljon tuokiokuvia, että suorastaan pyörryttää..
Posted by: Hans at 21.07.05 03:07Kuinka suuria ulottuvuuksia runoilijat, mokomat, joskus osaavatkaan avata niin vähillä sanoilla. Tosin täsmällisyyden kustannuksella.
Kadehdittava kyky.
Posted by: khilou at 21.07.05 11:17