Kattoon ropiseva sade kruunaa päiväunet.
Huomasin jo ensi metreillä kirvelyn akilleksen päällä, mutta kengän avaaminen helpotti.
Sadekuuron kastelema metsä tuoksui ja harmaat pilvet lensivät matalalla, mutta vesi pysyi niissä. Poimin tien varresta ahomansikoita, melkein käsiin hajoavan hauraita. Mikään ei maistu samalle.
Ravuriaan treenauttava ohjastaja moikkasi kärryiltään vaikkei tutulta näyttänytkään. Niin täällä.
Et kai sinä oo kirkolta asti kävelly, ihmetteli pihallaan askaroiva M.
Kunnon sade alkoi vasta illalla, jyrinän kera. Jalassa on näköjään kaksieuroisen kokoinen rakko.
Posted by khilou at 19.07.05 23:03