heinäkuu 05, 2005
Hercule Poirot kohtaa Tauno Palon
Kun penkoo neljän neliömetrin kammiota kaksi tuntia täyteen etsien kadonnutta paperia. Kunnes lopulta malttaa istua työtuoliinsa ja ajatella, että on laskenut sen kädestään nousematta tuolista. Ja miettii hetken ja... voilà. 
Ah, Hastings, ne pienet harmaat solut.
Taiviksen koulun kulmalla pukinpartainen nuorukainen pysäytti ja kertoi, että pihalla kuvataan rockvideota ja jos ystävällisesti voisin kulkea talon puoleista jalkakäytävää, mainiota, kiitos oikein paljon. Ja hyvää päivänjatkoa, vielä, loitotessani. Onko rokkiväki aina noin äärimmäisen kohteliasta?
Kameraa oli ja valomiehiä ja järjestäjiä. Raskas raikui ja mustavaatteiset pitkätukkaiset heiluttivat itseään pihaan rakennetulla lavalla.
Hietsussa tungeksittiin. Luovutin unohtuneet pikkulapiot rantaleikkiin ja jatkoin kaupungille.
Asemalta junalippuja, Kirjatorilta Urheilutoimittajien kootut sattumukset, Suomalaisessa plarailua. Kun lehteilee kirjaa Asuuko neiti Töölössä ja vaeltaa sitten helteisiä katuja kotiin, odottaa kohta kohtaavansa Suomisen Ollin tai taksia ajavan Tauno Palon.
Onko töölöläisempää kesätuoksua kuin kuuman asvaltin ja lehmusten imelänkirpeä duetto.
Minun kaupunkini.
Posted by khilou at 05.07.05 00:10Tuollaisissa projekteissa pärjää parhaiten juuri kohteliaisuudella. Siis sillä, että rikotaan sinuun tatuoituja ennakkoluuloja.
Posted by: Julius at 05.07.05 01:17Arvaisin että pukinpartainen nuorukainen oli ennemminkin filmiryhmän jäsen kuin suoraa sukua raskaille mustapukuisille pitkäleteille.
Ovat nimittäin tässä kesän mittaan toimiston nurkalla kuvanneet leffaa ja aina yhtä ystävällisesti ohjanneet kiertotielle tai pyytäneet odottamaan kunnes kuvaus on ohi.
Posted by: pni at 05.07.05 08:42