Näkymä rannalta

Kuukkelibongarin päiväkirjasta

No niin.

En saanut vielä torstaina aikaiseksi merkintää gaalasta, ja kas: yhdessä päivän sähköposteista tiedusteltiin jo vaivihkaa, onko bloggaamattomuuteni kannanotto.

Ei ollut, mutta ehdin jo ajatella, että toivottavasti joku ei käsitä niin.

Kuukkeliehdokkuus ei sovi miettiväiselle. Tulee välittömästi tunne, ettei voi enää kirjoittaa Kuukkeleista, koska kuulostaisi itseään rummuttavalta. Muttei voi enää olla kirjoittamattakaan, koska silloin kuulostaisi epäkiitolliselta. Eikä tietenkään voi mainita raatilaisten blogeja, koska se kuulostaisi nuoleskelulta. Sitten palkintojen mentyä muille ei voi kuulostaa negatiiviselta koska silloin olisi hapan häviäjä muttei liian innostuneeltakaan, koska kuulostaisi falskilta hampaat irvessä hymyilevältä.

Todella ärsyttävää.

Jotkut bloggaamisen zen-mestarit kirjoittavat kirjoittavansa vain itselleen kaipaamatta lukijoita tai kiitoksia. Kun en ole sellainen, en yritä väittää, etteivätkö jokainen naksahdus kävijälaskurissa ja jokainen kehu lämmittäisi. Kuukkeliehdokkuuskin imartelee, vaikka saa samalla introvertin kiusaantumaan.

Mutta ei nyt kuitenkaan oteta Kuukkeleita liian (kovinkaan) vakavasti. Ei palkinnotta tai ehdokkuudetta jääminen varmaankaan vie keneltäkään yöunia. Pelissä ei ole apurahoja eikä virkoja, ja hyvät bileet pidetään joka tapauksessa.

Tänäkin vuonna näyttää löytyvän oppositio, jonka mielestä koko apparaatti on sisäpiirieliitin ryhmähali tai jonka mielestä huomion saavat ihan väärät blogit ihan väärin perustein.

Jotkut tapahtuman järjestäjistä ilmeisesti tuntevat toisiaan enemmän ja vähemmän hyvin, mutta en ainakaan minä ole havainnut mitään mustakaapuporukkaa, johon uudet innokkaat eivät olisi tervetulleita. Eivät Kuukkelit tai joidenkin palkitseminen ole keneltäkään pois vaan lisähauskaa kaikille. Jos blogeja pitää jonkin mielestä palkita jotenkin toisin niin mikäs siinä, hihat ylös ja hommiin vain.

En ymmärrä, millaisia objektiivisia mittareita blogien ”paremmuudelle” voisi olla. Totta kai kysymys on makuasioista. Enkä ihan lähtisi pelkkään ääntenlaskentaankaan, koska kyllä hyvä raati osaa nostaa esiin eri tyylilajeja, antaa sopivia erikoispalkintoja ja rummuttaa blogeja, jotka edustavat ilmiötä tyylikkäästi ulospäin. (Jos nyt sitten bloggaamista halutaan jotenkin puffata maailmalle.)

Parannettavaakin silti on. Jos Kuukkelit ovat vain tekosyy kaljanjuonnille niin mikäs siinä, palkitaan sitten ihan mitä ja keitä vain ja juodaan kaljaa. En kuitenkaan ole käsittänyt ideaa ihan niin. Jos halutaan Kuukkeleille mielenkiintoa bloggaajien kesken ja muissa medioissa, järjestettäköön ”kisa” arvokkaasti ja tyylillä. Raadin jäsenten pitämien blogien palkitseminen ampui Kuukkelia kipeästi jalkaan, ja epäilemättä ensi vuonna ilmoitetaankin jo ennakolta, että raatilaiset eivät itse osallistu kisaan missään muodossa.

Ainakin Birdy vihjasikin miettineensä sääntöehdotelmaa, ja nyt hyvissä ajoin olisikin sellaisille paras aika. Kuukkelit ovat niin hauska juttu, että toivottavasti perinne pysyy ja paranee. Jo niiden bileidenkin takia.

Ja kisan kauneusvirheistä huolimatta onnittelut voittajille, joista jokainen oli palkintonsa arvoinen. Myös raatilaisten pitämät. Ja vielä erikseen aaltoja Hassuille heräämisille, jonka ihailuni on edennyt sille tasolle, että pitkästyttäviä perusteluja ei tarvita. Se on paras koska se on Hassuja heräämisiä.

Posted by khilou at 29.04.05 23:56