huhtikuu 29, 2005
Tänä vuonna
Paradoksi: viime vuonna tapasin enemmän ihmisiä, koska en mennessäni tuntenut ketään.
Esinäytöksessä Coronan puolella kuiskaan S:lle: Tiedän että tuolla selkäni takana istuu bloggaajia mutta en kehtaa kääntyä katsomaan tarkemmin.
Samulin kattavasti kirjaamien keskustelujen lisäksi oli tärkeää myös kätellä viime vuonna missatut kuten Janne ja Julius sekä käydä pyhiinvaelluksilla ihailemiensa kirjoittajien (ja laulajan) luona tunnustamassa arvostuksensa. (Miksi näen tässä kohdin vakavat tummat miehet suutelemassa nojatuolissa istuvan miehen sormusta ja mutisemassa: Don Corleone.) Ja tummissaan Tiramisu.
Yksi illan esteettisistä kohokohdista olivat kämmen lentokoneena esitetyt kuvaelmat muodostelmasta hyökkäykseen irtautuvista syöksypommittajista. Ja entäpä paljon merkitsevä sana itärintama.
Oliko väkeä hiukan viime vuotta vähemmän vai oliko salia vain suurennettu? Läppäreitä ainakin oli enemmän ja reaaliaikainen arvostelu erinomainen.
Lämmin ajatus kaikille vaivaa nähneille ja erikseen mainiten väsymättömälle tervetulotoivotukselle KatjaW:lle.
Kotimatkalla en saanut syötyä Jaskan grillin makkaraperunoista kuin puolet.
Jälkiuuni: aamuseitsemältä päätä särki, vatsaa väänsi ja väsytti. Iltapäivällä kykenin mutustelemaan broileripyöryköitä ja kuulemaan sisäänpäin haukotellen PowerPointia strategioista ja kriisiviestinnästä.
Puistossa E:n äiti tervehti: Olit kuulemma jutellut Laura Sippolan kanssa. L:n äiti katsoi ympärilleen, madalsi ääntään ja kysyi, sainko palkintoja.
Turvallisuuspäällikkö, tulisitteko käymään vähän täällä.
Illalla uni oli ystävä.
Seuraavassa jaksossa: Älkäämme ottako Kuukkeleita liian vakavasti.
Posted by khilou at 29.04.05 10:51