huhtikuu 26, 2005

Vesiviskuri

Nuhainen Poika kellotti lämmönnousua, joten pysyttiin ilta sisällä äidin mentyä kulttuuriin.

Oma rataosuus molemmille piti ristiriidat mietoina, vaikka välillä junansuorittajan piti estää peräänajot. Ulkoilun puute näkyi illan lopuksi, kun harkitsematon jalkapallo-ottelu sählypallolla oli karata kainalopallon, sukkulaviestin ja jongleerauksen yhdistelmäksi.

Iltapalalle oli jäänyt vielä muutama muikku.

Onko helmeys teksteissä vai lukijan mielentilassa vai siinä kahahduksessa, kun ne kohtaavat?

Tommipommin Tietyömies. Lapion ja soran konkreettisuus, ihmiset, lapsuusulottuvuus ja vuosikymmenten, ei, koko elämän, kaari ja sen rajallisuuden viiltävyys. Jopa alun siteeraus on oudolla tavalla juuri kohdallaan.

Postiluukun alla eteismattoon kääriytyneenä levottomasti nukutut yöt Kirjeitä paratiisista odotellessa. Ja ikäoivallus, joka on totta mutta samalla turvallisesti vähän fiktio.

Pala maailmaani ja helsinkiläinen hetki. Mutta miksi ajattelin, että siinä tuulee kylmästi vaikkei siinä lue niin?

Juuso Hyvärisen Matku-muistot. Vaikken ole käynyt, esitystapa tuo saman kouristavan ikävän en tiedä minne kuin vanhat filmit tutuista paikoista tai Röyhkän kappale Onnenpäivä.

Posted by khilou at 26.04.05 23:18
Comments

Siinä kun ne kohtaavat. Siinä se on.

Posted by: Ellinoora at 27.04.05 22:36

Niin sen täytyy olla.

Posted by: khilou at 29.04.05 11:01